Sofia oli aina haaveillut asumisesta ulkomailla. Kun hän sai työtarjouksen Saksasta, hän ei voinut uskoa onneaan. Yritys sijaitsi Münchenissä, kaupungissa, jossa hän ei ollut koskaan käynyt. Sofia käytti viikkoja valmistautuakseen suureen muuttoon. Hän myi suurimman osan huonekaluistaan ja pakkasi tavaransa laatikoihin. Perheen hyvästeleminen oli vaikein osa. Hänen äitinsä itki lentokentällä, mutta Sofia lupasi soittaa joka viikko. Lento Müncheniin kesti kolme tuntia. Sofia katsoi ikkunasta, kun kone laskeutui pilvien läpi. Hän tunsi olevansa innoissaan ja hermostunut samaan aikaan. Lentokentällä häntä odotti työkaveri nimeltä Thomas. Hän piti kylttiä hänen nimellään ja tervehti häntä lämpimällä hymyllä. Thomas ajoi hänet uuteen asuntoonsa kaupungin keskustaan. Asunto oli pieni mutta viihtyisä, suurilla ikkunoilla, jotka päästivät sisään paljon valoa. Sofia purki laukkunsa ja yritti saada paikan tuntumaan kodilta. Hänen ensimmäinen yönsä Münchenissä oli outo ja yksinäinen. Hän makasi sängyssä kuunnellen kaupungin tuntemattomia ääniä ulkona. Seuraavana aamuna hän käveli toimistolle ensimmäisenä työpäivänään. Kaikki tiimissä puhuivat englantia, mikä helpotti kommunikointia. Sofia tiesi kuitenkin, että hänen olisi opittava saksaa asettuakseen kunnolla. Hän ilmoittautui iltakielikursseille paikalliseen kouluun. Tunnit olivat kahdesti viikossa, tiistai- ja torstai-iltaisin. Saksan kielioppi oli vaikeampaa kuin hän oli odottanut. Artikkelit ja sijamuodot hämmentivät häntä aluksi. Mutta hän harjoitteli joka päivä puhelimensa kielisovelluksilla. Ruokakaupassa käynti oli yksi hänen suurimmista haasteistaan. Kaikki tuote-etiketit olivat saksaksi, ja hänen täytyi etsiä monia sanoja. Vähitellen hän oppi ulkoa tavallisten ruokatarvikkeiden nimet. Ystävien saaminen oli toinen taistelu, jota Sofia ei ollut ennakoinut. Hänen kollegansa olivat ystävällisiä, mutta heillä oli jo omat sosiaaliset piirinsä. Sofia päätti liittyä vaelluskerhoon, jonka hän löysi netistä. Joka viikonloppu ryhmä järjesti vaelluksia Baijerin Alpeilla. Ensimmäisellä vaelluksellaan Sofia tapasi naisen nimeltä Lena, josta tuli hänen läheinen ystävänsä. Lena oli alun perin Itävallasta ja ymmärsi, miltä tuntui olla ulkopuolinen. He alkoivat tapaamaan kahville töiden jälkeen ja tutkimaan kaupunkia yhdessä. Talvi Münchenissä oli paljon kylmempi kuin mihin Sofia oli tottunut. Hän osti paksun talvitakin ja lämpimät saappaat selviytyäkseen paukkupakkasista. Kylmyydestä huolimatta hän huomasi rakastavansa joulumarkkinoita. Paahdettujen mantelien ja glögin tuoksu täytti ilman. Hän vaelteli kojujen välissä ihaillen käsintehtyä käsityötä ja koristeita. Ensimmäistä kertaa muuton jälkeen hän tunsi olevansa todella onnellinen. Kuusi kuukautta kului nopeasti, ja Sofian saksa parani huomattavasti. Hän pystyi nyt käymään peruskeskusteluja kauppiaiden ja naapureiden kanssa. Hänen pomonsa kehui häntä siitä, kuinka hyvin hän oli sopeutunut uuteen ympäristöön. Sofia sai ylennyksen ja hänelle annettiin enemmän vastuuta. Hän soitti äidilleen kertoakseen hyvät uutiset. Hänen vanhempansa suunnittelivat vierailua keväällä. Sofia oli innoissaan voidessaan näyttää heille kaupungin, josta oli tullut hänen toinen kotinsa. Hän teki listan kaikista paikoista, joihin halusi viedä heidät. Englischer Garten, Marienplatz ja Nymphenburgin palatsi olivat listan kärjessä. Vuosi saapumisensa jälkeen Sofia pohti kaikkea, mikä oli muuttunut. Hän oli muuttunut eksyneestä ja yksinäisestä itsevarmaksi ja yhteydessä olevaksi. Kaupunki, joka kerran tuntui vieraalta, tuntui nyt kodilta. Hän oli oppinut paitsi uuden kielen myös uuden elämäntavan. Ulkomaille muutto oli opettanut häntä olemaan itsenäinen ja kestävä. Hän oli löytänyt vahvuuksia, joita hän ei tiennyt omaavansa. Tietysti oli vielä vaikeita päiviä, jolloin hän kaipasi perhettään kovasti. Mutta videopuhelut ja säännölliset vierailut auttoivat kuromaan etäisyyttä umpeen. Sofia oli myös alkanut kirjoittaa blogia kokemuksistaan ulkomailla asuvana. Monet lukijat lähettivät viestejä sanoen, että hänen tarinansa olivat inspiroineet heitä tekemään samanlaisia loikkia. Tämä palaute antoi Sofialle tarkoituksen tunteen päivittäisen työn ulkopuolella. Taaksepäin katsoessaan Sofia tajusi, että Saksaan muutto oli paras päätös, jonka hän oli koskaan tehnyt. Se ei ollut ollut helppoa, mutta haasteet olivat muokanneet hänet vahvemmaksi ihmiseksi. Hän ymmärsi nyt, miksi ihmiset sanoivat, että kasvu tapahtuu mukavuusalueen ulkopuolella. Sofia oli astunut kauas omansa ulkopuolelle, ja palkinnot olivat olleet valtavat. Kävellessään eräänä iltana Münchenin kaduilla hän tunsi olevansa todella rauhassa. Auringonlasku maalasi taivaan oranssin ja vaaleanpunaisen sävyissä. Hän pysähtyi ottamaan valokuvan haluten muistaa tämän hetken ikuisesti. Tämä oli nyt hänen elämänsä, eikä hän vaihtaisi sitä mihinkään maailmassa. Sofia hymyili ja jatkoi kävelyä kotiin päin.
Finnish Story (B1)Muutto uuteen maahan
This B1 Finnish story is designed for intermediate learners. Click any word for instant translation and build your vocabulary as you read.
aboutStory
Sofia hyväksyy työtarjouksen Münchenissä ja muuttaa Saksaan jättäen perheensä taakseen. Hän kohtaa haasteita saksan oppimisessa, ystävien saamisessa ja uuteen kulttuuriin sopeutumisessa. Kielikurssien ja vaelluskerhon kautta hän rakentaa vähitellen yhteyksiä ja löytää paikkansa. Vuoden jälkeen hän tajuaa, että mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen on muuttanut hänet vahvemmaksi ja itsevarmemmaksi henkilöksi, joka pitää nyt Müncheniä toisena kotinaan.
1 / 70
🇫🇮Suomi→🇬🇧English
Linked wordUnderlined wordOther words
Comprehension Questions
4 questions
1
Mistä Sofia sai työtarjouksen?
2
Miten Sofia tapasi läheisen ystävänsä Lenan?
3
Minkä Sofia huomasi rakastavansa talvella Münchenissä?
4
Mitä Sofia tajusi vuoden Saksassa asumisen jälkeen?
Vocabulary
39 words from this story
