Kauan sitten oli rauhallinen kuningaskunta, jota ympäröivät korkeat vuoret. Kansa eli onnellisena viisaan ja lempeän kuninkaan hallinnon alaisena. Eräänä päivänä voimakas noita saapui linnan porteille. Hän vaati, että kuningas antaisi hänelle kuninkaallisen kruunun. Kuningas kieltäytyi, koska kruunu kuului kansalle. Noita raivostui ja kohotti kätensä taivasta kohti. 'Jos minä en saa kruunua, ei saa kukaan muukaan!' hän huusi. Tummat pilvet kerääntyivät kuningaskunnan ylle hänen lausuessaan kauheita sanoja. Kylmä tuuli pyyhkäisi katujen halki ja kaikki jähmettyivät paikoilleen. Ihmiset, eläimet ja jopa linnut muuttuivat harmaaksi kiveksi. Noita nauroi ja katosi mustaan savupilveen. Vuodet kuluivat, ja kuningaskunta pysyi hiljaisena ja liikkumattomana. Vuorten takana, pienessä kylässä, asui nuori paimen nimeltä Tuomas. Tuomas oli kuullut tarinoita kirotusta kuningaskunnasta jo lapsesta asti. Useimmat uskoivat, että ne olivat vain vanhoja tarinoita lasten pelottelemiseksi. Mutta Tuomas mietti aina, oliko tarinoissa perää. Eräänä aamuna etsiessään kadonnutta lammasta hän kiipesi tavallista korkeammalle. Vuorisolan huipulla hän näki jotain, joka sai hänen sydämensä pysähtymään. Hänen allaan levittäytyi laaja kuningaskunta täynnä harmaita kivirakennuksia ja patsaita. Patsaat olivat ihmisiä, jotka olivat jähmettyneet kesken päivittäisten toimiensa. Tuomas tiesi heti, että tarinat olivat olleet totta koko ajan. Hän laskeutui varovasti alas hiljaisille kaduille. Kivinen kauppias seisoi kärryjensä takana, ikuisesti kurottamassa kolikoita kohti. Lapset olivat jähmettyneet kesken naurun, heidän kiviset kasvonsa hymyilivät yhä. Tuomas tunsi syvää surua kävellessään jäätyneen kaupungin halki. Suihkulähteen lähellä hän huomasi vanhan naisen, joka ei ollut kiveä. Hän istui penkillä, kietoutuneena kuluneeseen harmaaseen viittaan. 'Sinä näet minut', hän sanoi yllättyneenä. 'Kuka te olette?' Tuomas kysyi ja lähestyi häntä varovasti. 'Olen tämän kuningaskunnan kuningatar, tai sen mitä siitä on jäljellä.' Hän kertoi, että noidan kirous oli säästänyt hänet julmasta syystä. 'Hän halusi, että katselisin kansani kärsimystä ikuisesti', kuningatar sanoi. Tuomas kysyi, olisiko mitään keinoa murtaa kirous. Kuningattaren silmiin syttyi pieni toivon kipinä. 'Keino on olemassa, mutta kukaan ei ole koskaan onnistunut', hän kuiskasi. Kolme kultaista avainta oli piilotettu ympäri kuningaskuntaa. Kukin avain edusti hyvettä: rohkeutta, ystävällisyyttä ja viisautta. Vain joku, jolla oli kaikki kolme hyvettä, voisi löytää ne. 'Olen vain tavallinen paimen', Tuomas sanoi epäilevästi. 'Ehkä juuri sitä tarvitaankin', kuningatar vastasi lempeästi hymyillen. Tuomas päätti yrittää, vaikka hän pelkäsikin. Kuningatar kertoi, että ensimmäistä avainta vartioi peto pimeässä metsässä. Tuomas käveli tuntikausia, kunnes hän saapui metsän reunalle. Puut olivat niin tiheässä, että melkein yhtään valoa ei päässyt läpi. Oudot äänet kaikuivat syvältä varjoista. Hänen jalkansa halusivat juosta pakoon, mutta hän pakotti itsensä jatkamaan. Aukiolla hän löysi valtavan suden, jolla oli hopeanvärinen turkki. Susi murisi ja näytti valtavat hampaansa. Tuomas huomasi jotain kiiltävää suden kaulan ympärillä: kultaisen avaimen. Hän huomasi myös, että suden tassu oli kiinni vanhassa raudassa. Hyökkäämisen sijaan Tuomas lähestyi hitaasti loukkaantunutta eläintä. 'En satuta sinua', hän sanoi pehmeästi. Varovaisin käsin hän avasi raudan ja vapautti suden tassun. Susi lopetti murisemisen ja katsoi Tuomasta ymmärtävin silmin. Se laski päänsä ja antoi Tuomaan ottaa ensimmäisen avaimen. Tuomas oli osoittanut rohkeutta menemällä metsään ja ystävällisyyttä auttamalla sutta. Kuningatar oli sanonut, että toinen avain makasi jäätyneen järven pohjalla. Tuomas löysi järven kuningaskunnan keskeltä. Vesi oli muuttunut niin paksuksi jääksi, ettei hän nähnyt sen läpi. Vanha mies istui järven rannalla ja kalasti pienestä avannosta. Toisin kuin patsaat, tämä mies pystyi liikkumaan ja puhumaan. 'Tiedän miksi olet tullut', vanha mies sanoi katsomatta ylös. 'Voitteko auttaa minua saamaan avaimen?' Tuomas kysyi. 'Annan sinulle arvoituksen. Vastaa oikein, ja jää sulaa.' Vanha mies kysyi: 'Mikä on vahvempaa kuin teräs, mutta sen voi rikkoa yhdellä sanalla?' Tuomas mietti pitkään outoa arvoitusta. Hän muisti, kuinka äitinsä luottamus häneen oli tehnyt hänestä vahvan. Hän muisti myös, kuinka yksi valhe oli kerran rikkonut tuon luottamuksen. 'Vastaus on luottamus', Tuomas sanoi itsevarmasti. Vanha mies hymyili, ja jää alkoi haljeta ja sulaa. Matalan veden pohjalla makasi toinen kultainen avain. Tuomas kahlasi veteen ja nosti sen varovasti. Nyt hänen täytyi löytää kolmas ja viimeinen avain. Kuningatar oli varoittanut, että tämä avain oli vaikein saada. Se oli piilotettu linnan korkeimpaan torniin. Tornia vartioi noidan varjo, puhtaan pimeyden olento. Tuomas kiipesi kierreportaita ylös, mikä tuntui kestävän tuntikausia. Huipulla hän löysi huoneen, joka oli täynnä peilejä. Jokaisessa peilissä hän näki erilaisen version itsestään. Yhdessä hän oli rikas kuningas, toisessa voimakas soturi. Varjo puhui pimeydestä: 'Valitse, kuka haluat tulla.' 'Jos valitset viisaasti, avain on sinun.' Tuomas katsoi kaikkia upeita versioita itsestään. Sitten hän huomasi pienen peilin, jonka varjo oli yrittänyt piilottaa. Siinä peilissä hän näki yksinkertaisesti itsensä: paimenen ystävällisin silmin. 'Valitsen pysyä omana itsenäni', Tuomas sanoi päättäväisesti. Varjo huusi kun kaikki muut peilit särkyivät. Kolmas kultainen avain ilmestyi Tuomaan käteen. Tuomas juoksi takaisin kuningattaren luo kaikki kolme avainta mukanaan. Hän johdatti Tuomaan kultaiselle ovelle linnan alla. Ovessa oli kolme avaimenteikkaa sydämen, tähden ja auringon muotoisina. Tuomas asetti jokaisen avaimen oikealle paikalleen. Lämmin kultainen valo pursusi ovesta ja levisi yli kuningaskunnan. Kivipatsaat alkoivat halkeilla kun värit palasivat maailmaan. Ihmiset venyttelivät ja katselivat ympärilleen hämmentyneinä. Lapset jatkoivat nauramista kuin aikaa ei olisi kulunut lainkaan. Kuningas halasi kuningatartaan ilonkyyneleet silmissään. Tuomasta kunnioitettiin sankarina kaikkialla maassa. Mutta kun hänelle tarjottiin rikkauksia ja arvonimiä, hän kieltäytyi kohteliaasti. Hän palasi kyläänsä, onnellisena siitä, että sai taas olla paimen.
Finnish Story (B1)Kirottu kuningaskunta
This B1 Finnish story is designed for intermediate learners. Click any word for instant translation and build your vocabulary as you read.
aboutStory
Nuori paimen huomaa, että hänen kylänsä sijaitsee kirotun kuningaskunnan reunalla, jossa kaikki on muutettu kiveksi. Rohkeuden ja ystävällisyyden varustamana hänen on murrettava loitsu löytämällä kolme hyveen avainta, jotka on piilotettu ympäri jäätynyttä maata.
1 / 100
🇫🇮Suomi→🇬🇧English
Linked wordUnderlined wordOther words
Comprehension Questions
4 questions
1
Miksi noita kirosi kuningaskunnan?
2
Miten Thomas sai ensimmäisen kultaisen avaimen?
3
Mikä oli vastaus vanhan miehen arvoitukseen?
4
