Emma muutti uuteen asuntoonsa kylmänä marraskuun päivänä. Rakennus oli vanha mutta kaunis, ja siinä oli korkeat ikkunat ja puulattiat. Siivotessaan makuuhuoneen kaappia hän löysi jotain epätavallista. Vanhan hyllyn takana oli keltainen kirjekuori. Paperi oli ohut ja hauras iän myötä. Emma avasi kirjekuoren varovasti. Sisällä oli käsinkirjoitettu kirje, joka oli päivätty 15. maaliskuuta 1962. 'Rakas Helen', kirje alkoi. 'Kirjoitan kertoakseni sinulle jotain tärkeää.' 'Olen rakastanut sinua siitä päivästä lähtien, kun tapasimme kirjakaupassa.' 'Mutta olin liian ujo puhuakseni sinulle.' 'Toivon, että voit hyvin. Rakkaudella, Robert.' Emma luki kirjeen kolme kertaa. Hän mietti, saiko Helen koskaan kopiota tästä kirjeestä. Vai oliko tämä ainoa versio, piilossa ja koskaan lähettämättä? Emma päätti tutkia asiaa. Hän koputti naapurinsa ovelle seuraavana aamuna. Iäkäs nainen, jolla oli hopeanharmaat hiukset, avasi oven. 'Hei, olen Emma. Muutin juuri naapuriin.' 'Tervetuloa taloon', nainen sanoi lämpimästi. 'Nimeni on Margaret. Olen asunut täällä neljäkymmentä vuotta.' Emma näytti Margaretille vanhan kirjeen. Margaretin silmät laajenivat, kun hän luki sitä. 'Voi hyvä tavaton', hän kuiskasi. 'Tiedän, kuka kirjoitti tämän kirjeen.' 'Robert Miller asui asunnossasi monta vuotta sitten.' 'Hän oli hiljainen mies, joka työskenteli kirjastossa.' 'Entä Helen?' Emma kysyi. Margaret hymyili lempeästi. 'Helen oli äitini. Hän omisti kirjakaupan Tammikadulla.' Emma oli hämmästynyt sattumasta. 'Tiesikö äitisi koskaan Robertin tunteista?' 'Ei, hän ei koskaan tiennyt', Margaret sanoi surullisesti. 'Robert oli hyvin ujo. Hän kävi kirjakaupassa joka viikko.' 'Mutta hän teeskenteli aina etsivänsä kirjoja.' 'Hän ei koskaan kertonut hänelle, mitä tunsi.' Emma tunsi sääliä Robertia kohtaan. Hän kirjoitti kauniin kirjeen mutta ei koskaan lähettänyt sitä. 'Mitä Robertille tapahtui?' hän kysyi. 'Hän muutti pois vuonna 1965', Margaret vastasi. 'Kukaan ei tiedä, minne hän meni.' Emma mietti hetken. 'Haluaisitko pitää tämän kirjeen?' hän ehdotti. 'Se oli kuitenkin tarkoitettu äidillesi.' Margaretin silmät täyttyivät kyynelillä. 'Kiitos, Emma. Tämä on minulle hyvin tärkeää.' 'Äitini kuoli viime vuonna.' 'Hän aina ihmetteli, miksi Robert ei enää tullut kirjakauppaan.' 'Nyt ymmärrän. Hän pelkäsi liikaa puhuakseen.' Siitä päivästä lähtien Emma ja Margaret tulivat hyviksi ystäviksi. He joivat usein teetä yhdessä Margaretin asunnossa. Margaret kertoi tarinoita rakennuksesta ja vanhasta naapurustosta. Emma rakasti kuunnella tarinoita menneisyydestä. Eräänä iltana Margaret näytti Emmalle vanhan valokuvan. Kuvassa nuori nainen seisoi kirjakaupan edessä. 'Tuo on äitini Helen', Margaret sanoi ylpeästi. Emma hymyili katsoessaan valokuvaa. Hän oli iloinen, että löysi salaperäisen kirjeen. Se toi kaksi vierasta yhteen ja loi uuden ystävyyden. Joskus menneisyys yhdistää meidät nykyhetkeen odottamattomilla tavoilla.
Finnish Story (A2)Salaperäinen kirje
This A2 Finnish story is designed for elementary learners. Click any word for instant translation and build your vocabulary as you read.
aboutStory
Emma löytää salaperäisen vanhan kirjeen uudesta asunnostaan. Tutkiessaan asiaa hän paljastaa koskettavan salaisuuden rakennuksen menneisyydestä ja ystävystyy yllättäen naapurinsa kanssa.
1 / 60
🇫🇮Suomi→🇬🇧English
Linked wordUnderlined wordOther words
Comprehension Questions
4 questions
1
Mistä Emma löysi salaperäisen kirjeen?
2
Kuka Helen oli?
3
Miksi Robert ei koskaan lähettänyt kirjettä?
4
