Dorian otti veitsen ja katsoi sitä. Terässä oli vielä kuivuneen veren jälkiä. Basilin verta tuolta kauhealta yöltä. Hän ei ollut koskaan puhdistanut veistä kunnolla. Hän katsoi jälleen muotokuvaa. Maalatut kasvot näyttivät pilkkaavan häntä. Se näytti jokaisen synnin, jokaisen valheen, jokaisen julmuuden. Tämä maalaus oli hänen tunnustuksensa. Se tuomitsisi hänet, jos joku näkisi sen. Hänen täytyi tuhota se tänä yönä. Mutta ensin hän pysähtyi miettimään. Mitä tapahtuisi kun muotokuva tuhottaisiin? Loppuisiko taika? Tulisiko hänestä yhtäkkiä vanha? Vai lakkaisivatko muotokuva yksinkertaisesti olemasta? Hän ei enää välittänyt. Hän oli kyllästynyt elämään tämän salaisuuden kanssa. Hän oli kyllästynyt pelkäämään. Muotokuva oli tuhottava. Vasta sitten hän voisi aloittaa alusta. Hän ajatteli kaikkia ihmisiä, joita hän oli satuttanut. Sibyl, joka oli rakastanut häntä niin täysin. Basil, joka oli ollut hänen uskollisin ystävänsä. Alan Campbell, pakotettu auttamaan ja sitten syyllisyyden tuhoama. James Vane, tapettu etsiessään oikeutta siskolleen. Ja niin monia muita, joita hän ei edes muistanut. Nuoret miehet johdatettu harhaan. Naiset tuhottu ja hylätty. Elämiä tuhottu hänen nautintonsa tähden. Kaikki tallennettu muotokuvaan. Jokainen viiva, jokainen varjo, jokainen rappion merkki. Se oli hänen sielunsa päiväkirja. Ja nyt hän repisi sivut irti ikuisiksi ajoiksi. Hän nousi ylös, veitsi kädessä. Hän käveli maalausta kohti. Maalatut silmät näyttivät seuraavan häntä. Ne olivat hänen omat silmänsä, mutta vääristyneet ja pahat. 'Olet kummitellut minulle tarpeeksi kauan,' hän kuiskasi. 'Tänä yönä se päättyy.' Hän nosti veitsen korkealle päänsä yläpuolelle. Hetken hän epäröi. Muotokuvan kasvot näyttivät hymyilevän. Kauhistuttava, tietävä hymy. Se tiesi mitä oli tulossa. Ja se näytti lähes tyytyväiseltä. Dorian ei ymmärtänyt tuota hymyä. Mutta hän ei välittänyt. Kaikella voimallaan hän iski veitsen kankaaseen. Hän puukotti maalattuja kasvoja yhä uudelleen. Kangas repesi kauhean äänen säestämänä. Sitten tapahtui jotain outoa. Dorian tunsi äkillisen, kauhean kivun. Oli kuin veitsi olisi lävistänyt hänen oman sydämensä. Hän huusi tuskissaan. Veitsi putosi hänen kädestään. Hän kaatui lattialle. Kipu levisi hänen koko kehoonsa. Hän yritti nousta, mutta ei pystynyt liikkumaan. Hänen näkönsä alkoi sumentua. Huone pimeni hänen ympärillään. Hän tunsi kasvojensa muuttuvan. Hänen sileä ihonsa rypisty. Hänen kultaiset hiuksensa muuttuivat harmaiksi. Kahdeksantoista vuotta ikää ja syntiä saavutti hänet. Kaikki yhdessä silmänräpäyksessä. Hänen viimeinen ajatuksensa oli Sibylistä. Hänen nuoret kasvonsa, niin täynnä rakkautta. Ennen kuin hän oli tuhonnut hänet. Sitten oli vain pimeys. Dorian Gray oli kuollut.
B1Chapter 16 / 20366 words70 sentences
Luku 16: James Vanen kosto
Chapter 16 · Dorian Grayn muotokuva · B1 Finnish. Tip: Click on any word while reading to see its translation. Take your time with each chapter and review the vocabulary before moving on.
Chapter Summary
James saa Dorianin kiinni ja aikoo tappaa hänet. Mutta Dorianin nuoret kasvot vakuuttavat Jamesin, ettei hän voi olla se mies, joka teki Sibylille vääryyttä kahdeksantoista vuotta sitten. James päästää hänet menemään.
1 / 70
🇫🇮Suomi→🇬🇧English
Linked wordUnderlined wordOther words
Comprehension Questions
4 questions
1
Mitä Dorian huomasi veitsessä ennen muotokuvan tuhoamista?
2
Mitä Dorianille tapahtui, kun hän puukotti muotokuvaa?
3
Mikä oli Dorianin viimeinen ajatus ennen kuolemaansa?
4