Alakerrassa palvelijat kuulivat kauhean huudon. Se tuli jostain korkealta talosta. He katsoivat toisiaan peloissaan. 'Mikä tuo oli?' kokki kysyi. 'Se kuulosti siltä kuin joku kuolisi,' hovimestari sanoi. He odottivat, mutta muuta ääntä ei kuulunut. Talo oli täysin hiljainen. 'Pitäisikö meidän mennä katsomaan isäntää?' palvelijatar kysyi. 'Hän käski meitä olemaan koskaan häiritsemättä häntä yläkerrassa.' Mutta tuo huuto oli ollut liian kauhea sivuutettavaksi. Hovimestari kiipesi portaat lukittuun huoneeseen. Hän koputti oveen. 'Herra? Herra Gray? Onko kaikki hyvin?' Vastausta ei tullut. Hän koputti uudelleen, kovempaa tällä kertaa. Yhä ei vastausta. Hän kokeili ovea, mutta se oli lukossa. Muut palvelijat olivat seuranneet häntä portaita ylös. 'Meidän täytyy murtaa tämä ovi,' hovimestari sanoi. Kaksi miehistä heittäytyi sitä vasten. Vanha lukko antoi periksi, ja ovi lensi auki. He syöksyivät huoneeseen. Seinällä riippui kaunis muotokuva. Se näytti heidän isäntänsä kaikessa nuoruuden loistossaan. Kultaiset hiukset, kirkkaat silmät, viaton hymy. Maalaus näytti yhtä tuoreelta kuin sinä päivänä kun se tehtiin. Mutta lattialla makasi jotain kauheaa. Kuollut mies iltapuvussa. Hän oli kuihtunut ja ryppyinen. Hänen kasvonsa olivat kauhistuttavat iän ja rappion vuoksi. Veitsi oli hänen sydämessään. Palvelijat eivät ensin tunnistaneet häntä. 'Kuka tämä vanha mies on?' kokki kysyi. 'Missä herra Gray on?' Hovimestari polvistui ruumiin viereen. Hän katsoi sormuksia kuolleen miehen sormissa. Hän tunnisti ne välittömästi. Ne kuuluivat Dorian Graylle. 'Hyvä Jumala,' hän kuiskasi. 'Tämä on isäntä.' Muut henkäisivät kauhusta. 'Tuo ei voi olla herra Gray!' 'Herra Gray on nuori ja kaunis!' Mutta sormukset eivät valehdelleet. Jotenkin, mahdottomasti, tämä oli Dorian Gray. Poliisi kutsuttiin. He eivät voineet selittää mitä löysivät. Mies, jonka olisi pitänyt olla neljäkymmentä, näytti kahdeksaltakymmeneltä. Hän oli puukottanut itsensä sydämeen. Kaunis muotokuva valvoi näkymää. Se oli nuori ja täydellinen ja viaton. Aivan kuten Dorian Gray oli näyttänyt niin monta vuotta. Kukaan ei koskaan ymmärtänyt mitä oli tapahtunut. Kuinka Dorian oli vanhentunut niin kamalasti yhdessä yössä? Mikä oli yhteys muotokuvaan? Näihin kysymyksiin ei koskaan saataisi vastausta. Ainoat totuuden todistajat olivat kuolleet. Basil, joka maalasi muotokuvan. Ja Dorian, joka myi sielunsa nuoruuden vuoksi. Lordi Henry kuuli uutiset seuraavana aamuna. Hän istui hiljaa pitkään. 'Kuinka outoa,' hän lopulta sanoi. 'Kuinka hyvin, hyvin outoa.' Hän ei koskaan enää puhunut Dorian Graysta. Mutta joskus, myöhään yöllä, hän mietti. Mitä todella oli tapahtunut siinä lukitussa huoneessa? Minkä pimeän magian Dorian oli löytänyt? Ja oliko kaikki ollut sen arvoista lopulta? Muotokuva pysyi kauniina. Mutta kauneus, kuten Dorian oli oppinut, tulee kauhean hinnan kera.
B1Chapter 17 / 20389 words70 sentences
Luku 17: Pelko
Chapter 17 · Dorian Grayn muotokuva · B1 Finnish. Tip: Click on any word while reading to see its translation. Take your time with each chapter and review the vocabulary before moving on.
Chapter Summary
Dorian järjestää juhlat maatilallaan, mutta kauhistuu nähdessään James Vanen kasvot ikkunassa. Hän pysyy sisällä päiväkausia, peläten lähteä ulos.
1 / 70
🇫🇮Suomi→🇬🇧English
Linked wordUnderlined wordOther words
Comprehension Questions
4 questions
1
Mitä palvelijat kuulivat, joka sai heidät tutkimaan?
2
Miten palvelijat tunnistivat kuolleen miehen Dorian Grayksi?
3
Miltä muotokuva näytti, kun palvelijat löysivät sen?
4