Takaisin Lontoossa Dorian yritti olla parempi ihminen. Hän lakkasi käymästä oopiumiluolissa. Hän välteli vaarallisempia ystäviään. Hän yritti jopa tehdä hyvän teon. Oli nuori kylätyttö nimeltä Hetty. Hän oli rakastunut Dorianiin tämän maaseutuvierailun aikana. Hän oli viaton ja puhdas. Aiemmin Dorian olisi vietellyt ja turmelut hänet. Mutta tällä kertaa hän oli antanut hänen mennä. Hän oli säästänyt hänet turmelukseltaan. Hän kertoi Lord Henrylle tästä päivällisellä. 'Olen päättänyt olla hyvä, Harry.' 'Annoin kylätytön pitää viattomuutensa.' Lord Henry nauroi. 'Kuinka jaloa sinulta, Dorian.' 'Mutta kerro minulle, miksi todella säästit hänet?' 'Koska halusin olla hyvä.' 'Vai koska nautit hyvänä olemisen tunteesta?' 'Se on silti vain toinen nautinnon muoto.' Dorian oli hiljaa. Oliko Harry jälleen nähnyt hänen lävitseen? 'Muuten,' sanoi Lord Henry ohimennen. 'Oletko kuullut Basilista viime aikoina?' Dorianin sydän hypähti, mutta hänen kasvonsa eivät paljastaneet mitään. 'En. Luulin hänen olevan Pariisissa.' 'Hän ei koskaan saapunut sinne. Kukaan ei ole nähnyt häntä.' 'Ihmiset alkavat puhua.' 'Se on outoa,' sanoi Dorian rauhallisesti. 'Toivottavasti hänelle ei ole tapahtunut mitään.' Lord Henry kohautti olkapäitään. 'Taiteilijat katoavat joskus. He tulevat hulluiksi tai löytävät Jumalan.' 'Olen varma, että Basililla on kaikki hyvin jossakin.' Dorian vaihtoi nopeasti aihetta. Myöhemmin sinä iltana hän meni kotiin yksin. Hän mietti mitä Lord Henry oli sanonut. Oliko hän todella säästänyt Hettyn hyvyydestä? Vai oliko se vain turhamaisuutta, halu näyttää hyveelliseltä? Oli yksi keino saada selville. Hän meni ylös lukittuun huoneeseen. Hän ei ollut katsonut muotokuvaa viikkoihin. Ehkä hänen hyvä tekonsa oli tehnyt siitä jälleen kauniin. Ehkä synnin merkit olivat haalistuneet. Hän sytytti lampun ja veti kankaan pois. Hän tuijotti maalausta ja huudahti. Muotokuva oli pahempi kuin koskaan. Silmät olivat ovelat ja julmat. Suu oli vääntynyt kauheaan hymyyn. Kasvoissa oli nyt jotakin uutta. Tekopyhyyden ilme. Muotokuva tiesi totuuden. Hän ei ollut säästänyt Hettyä hyvyydestä. Hän oli tehnyt sen oman turhamaisuutensa tähden. Tunteakseen itsensä jaloksi. Teeskennelläkseen olevansa hyvä. Muotokuvaa ei voinut huijata. Dorian istui hirveän maalauksen eteen. Hän vihasi sitä nyt. Se oli jatkuva muistutus siitä, miksi hänestä oli tullut. Niin kauan kuin muotokuva oli olemassa, hän ei voinut paeta syntejään. Se sisälsi todisteen hänen sielustaan. Entä jos joku löytäisi sen hänen kuoltuaan? Kaikki saisivat tietää totuuden hänestä. Ajatus täytti hänet kauhulla. Oli vain yksi tehtävä asia. Hänen täytyi tuhota muotokuva. Kun se olisi poissa, hän olisi vihdoin vapaa. Vapaa menneisyydestä. Vapaa syyllisyydestä. Hän katseli ympärilleen huoneessa etsiäkseen aseen. Pöydällä hän näki veitsen. Sama veitsi, jolla hän oli tappanut Basilin. Tuntui sopivalta käyttää sitä nyt.
B1Chapter 15 / 20398 words70 sentences
Luku 15: Oopiumiluola
Chapter 15 · Dorian Grayn muotokuva · B1 Finnish. Tip: Click on any word while reading to see its translation. Take your time with each chapter and review the vocabulary before moving on.
Chapter Summary
Dorian menee oopiumiluolaan unohtaakseen rikoksensa. Siellä nainen kutsuu häntä Prinssi Hurmaavaksi. James Vane, nyt merimies, kuulee tämän ja seuraa Doriania.
1 / 70
🇫🇮Suomi→🇬🇧English
Linked wordUnderlined wordOther words
Comprehension Questions
4 questions
1
Mistä hyvästä teosta Dorian kertoo Lord Henrylle?
2
Mitä Lord Henry vihjaa Dorianin hyvästä teosta?
3
Miltä muotokuva näyttää kun Dorian tutkii sitä?
4