Seuraavana päivänä päätin tutkia lähiseutua. Kävelin nummen yli kohti kaukana näkyvää taloa. Polku oli kapea ja kiemurteli suolaikkujen välissä. Maa oli pehmeä ja märkä monin paikoin. Yhtäkkiä kuulin jonkun huutavan minulle. Laiha mies juoksi kohti minua perhoshaavi kädessään. 'Pysähtykää siihen!' hän huusi. 'Olette menossa suoraan Grimpenin suolle!' Katsoin alas ja näin, että maa edessäni vapisi. Se oli kuolettava suo, joka nielaisisi kaiken. 'Kiitos,' sanoin miehen saapuessa luokseni. 'Olette ehkä pelastanut henkeni.' 'Olen Jack Stapleton,' sanoi mies hymyillen. 'Olen luonnontutkija, ja tutkin täällä hyönteisiä.' 'Teidän täytyy olla tohtori Watson Baskerville Hallista.' 'Mistä tiedätte kuka olen?' kysyin. 'Tohtori Mortimer kertoi minulle teistä,' Stapleton selitti. 'Uutiset kulkevat nopeasti nummella.' 'Olkaa hyvä, tulkaa kotiini teelle.' Kävelin hänen kanssaan Merripit Houseen. Se oli pieni mutta viihtyisä rakennus nummen reunalla. Kaunis nainen tuli ulos tervehtimään meitä. 'Tämä on sisareni, Beryl,' sanoi Stapleton. Neiti Stapletonilla oli tummat hiukset ja silmiinpistävät silmät. Hän vaikutti hermostuneelta ja katsoi minua oudosti. 'Menkää takaisin!' hän kuiskasi kiireesti veljensä katsomatta. 'Menkää heti takaisin Lontooseen!' Olin hämmentynyt hänen varoituksestaan. 'Miksi minun pitäisi lähteä?' kysyin. 'En voi selittää, mutta uskokaa minua,' hän sanoi. 'Tämä paikka on vaarallinen teille.' Ennen kuin ehdin vastata, Stapleton palasi. Hänen sisarensa ilme muuttui välittömästi. Hän hymyili ja käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Joimme teetä ja puhuimme nummesta. Stapleton kertoi minulle vaarallisista soista. 'Ihminen tai hevonen voi upota sekunneissa,' hän selitti. 'Olen ainoa, joka tuntee turvalliset polut.' Puhuessemme outo ääni kaikui nummen yli. Se oli syvä, surullinen ulvonta, joka tuntui tulevan kaikkialta. 'Mikä tuo oli?' kysyin tuntien vilunväristyksen. Stapletonin kasvot kalpenivat. 'Paikalliset sanovat sen olevan Baskervillen koira.' 'Uskotteko sellaisiin asioihin?' kysyin. 'Olen tiedemies,' sanoi Stapleton. 'Se on luultavasti vain lintu tai jokin muu eläin.' Mutta hänen sisarensa näytti kauhistuneelta. Kiitin heitä teestä ja lähdin takaisin. Neiti Stapleton käveli kanssani lyhyen matkan. 'Pyydän anteeksi aiempia sanojani,' hän sanoi. 'Luulin teitä Sir Henryksi.' 'Unohtakaa mitä sanoin.' Hän kääntyi ja kiiruhti takaisin taloon. Kävelin takaisin Baskerville Halliin syvissä ajatuksissa. Miksi hän oli varoittanut minua, luullen minua Sir Henryksi? Mistä vaarasta hän tiesi? Ja mikä oli tuo kauhea ääni nummella? Minun täytyi kirjoittaa Holmesille heti. Asiat muuttuivat salaperäisemmiksi päivä päivältä. Ja pelkäsin, että vaara läheni.
B1Chapter 7 / 15352 words60 sentences
Merripit Housen Stapletonit
Chapter 7 · Baskervillen koira · B1 Finnish. Tip: Click on any word while reading to see its translation. Take your time with each chapter and review the vocabulary before moving on.
Chapter Summary
Watson tapaa luonnontutkija Stapletonin ja hänen kauniin sisarensa ja melkein kuolee Grimpenin suolla.
1 / 60
🇫🇮Suomi→🇬🇧English
Linked wordUnderlined wordOther words
Comprehension Questions
4 questions
1
Mitä Watson sai selville hovimestari Barrymoresta yöllä?
2
Mitä salaisuutta rouva Barrymore piilotti?
3
Mitä tapahtui kun Watson ja Sir Henry jahtasivat jotakuta nummella?
4