Istuin alas kirjoittamaan ensimmäisen yksityiskohtaisen raporttini Holmesille. Niin paljon oli tapahtunut sen jälkeen kun saavuimme Baskerville Halliin. Kuvasin synkän talon ja villin nummen sen ympärillä. Kerroin hänelle Barrymoresta ja hänen oudoista öisistä toimistaan. Mainitsin Stapletonit ja neiti Stapletonin varoituksen. Kirjoitin kauheasta ulvovasta äänestä nummella. Tässä paikassa oli niin monia mysteereitä. Stapletonien lisäksi oli muitakin naapureita. Herra Frankland asui lähellä Lafter Hallissa. Hän oli iäkäs mies, joka rakasti riitelyä kaikkien kanssa. Hän vietti aikansa tarkkaillen nummea kaukoputkella. Hän toivoi voivansa auttaa karanneen vangin kiinniotossa. Sir Henry sopeutui uuteen elämäänsä. Mutta huomasin, että hän vaikutti kiinnostuneelta neiti Stapletonista. He olivat tavanneet useita kertoja kävelyillä nummella. Stapleton vaikutti tyytymättömältä tähän. Hän ei halunnut sisarensa viettävän aikaa Sir Henryn kanssa. Eräänä iltapäivänä näin heidän riitelevän nummella. Stapleton heilutti käsivarsiaan vihaisesti. Neiti Stapleton seisoi hiljaa veljensä huutaessa. Myöhemmin Stapleton tuli pyytämään anteeksi Sir Henryltä. 'Olen pahoillani käytöksestäni,' hän sanoi. 'Sisareni on minulle hyvin tärkeä.' 'Ajatus hänen menettämisestään kenellekään on tuskallinen.' Sir Henry hyväksyi hänen anteeksipyyntönsä suopeasti. Mutta näin, että hänellä oli yhä tunteita neiti Stapletonia kohtaan. Kirjoitin kaiken tämän Holmesille. Mainitsin myös, että karannut vanki oli yhä vapaana. Seldeniä ei ollut saatu kiinni etsinnöistä huolimatta. Jotkut uskoivat hänen jo lähteneen alueelta. Mutta toiset sanoivat hänen piileskelevän jossakin nummella. Ihmettelin, olivatko Barrymoren signaalit tarkoitettu vangille. Ehkä hän auttoi Seldeniä piiloutumaan poliisilta. Mutta miksi hovimestari auttaisi vaarallista murhaajaa? Heidän välillään täytyi olla jokin yhteys. Kerroin Holmesille tutkivani asiaa tarkemmin. Sää oli ollut kylmä ja sumuinen. Nummi näytti erityisen uhkaavalta yöllä. Joskus sumu oli niin tiheää, ettemme nähneet puutarhaa. Noina öinä ulvonta tuntui olevan vieläkin lähempänä. Jopa palvelijat pelkäsivät. Rouva Barrymore oli itkenyt, huomasin. Hänen silmänsä olivat punaiset ja turvonneet aamiaisella. Barrymore teeskenteli, ettei huomannut. Mutta selvästi jokin vaivasi heitä molempia. Viimeistelin kirjeeni ja lähetin sen Lontooseen. Toivoin Holmesilla olevan neuvoja minulle. Tunsin olevani yksin tässä pimeässä ja salaperäisessä paikassa. Sir Henry vaikutti olevan tietämätön häntä ympäröivästä vaarasta. Hän oli kiinnostuneempi neiti Stapletonista kuin turvallisuudestaan. Minun täytyi vahtia häntä jatkuvasti. Holmes oli uskonut minulle tämän tärkeän tehtävän. En pettäisi häntä. Sinä yönä päätin kohdata Barrymoren. Minun täytyi tietää, mitä hän teki noilla signaaleilla. Kerroin Sir Henrylle suunnitelmastani. 'Hyvä ajatus,' hän sanoi. 'Otetaan hänet kiinni itse teossa tänä yönä.' Sovimme pysyvämme hereillä ja vartiovamme. Pian meillä olisi vastauksia.
B1Chapter 8 / 15369 words60 sentences
Tohtori Watsonin ensimmäinen raportti
Chapter 8 · Baskervillen koira · B1 Finnish. Tip: Click on any word while reading to see its translation. Take your time with each chapter and review the vocabulary before moving on.
Chapter Summary
Watson kirjoittaa Holmesille elämästä Baskerville Hallissa ja salaperäisistä ihmisistä heidän ympärillään.
1 / 60
🇫🇮Suomi→🇬🇧English
Linked wordUnderlined wordOther words
Comprehension Questions
4 questions
1
Kuka oli Laura Lyons?
2
Mitä Watson huomasi Sir Henrystä ja Beryl Stapletonista?
3
Mitä Laura Lyons tunnusti Watsonille?
4