Kulkija

Nimeni on Robinson Crusoe, ja synnyin vuonna 1632 Yorkin kaupungissa Englannissa. Isäni oli saksalainen kauppias, joka oli asettunut Englantiin monta vuotta aiemmin. Olin kolmesta pojasta nuorin, ja vanhemmillani oli suuret toiveet tulevaisuuteni suhteen. Isäni halusi minun opiskelevan lakia ja tulevan kunnioitetuksi herrasmieheksi. Hän unelmoi näkevänsä minut tuomarina tai asianajajana mukavassa elämässä. Mutta minulla oli toisenlaisia unelmia, jotka täyttivät pääni päivin ja öin. Varhaisimmista vuosistani lähtien en voinut ajatella muuta kuin merta. Vietin tunteja satamassa katsellen suurten laivojen tulevan ja menevän. Merimiehet kertoivat minulle tarinoita kaukaisista maista ja vaarallisista seikkailuista. Kuuntelin ihmeissäni tarinoita myrskyistä, merirosvoista ja löytämättömistä saarista. Nämä tarinat vangitsivat mielikuvitukseni eivätkä antaneet minun levätä. Sydämeni paloi halusta nähdä maailma omin silmin. Kun olin kahdeksantoistavuotias, kerroin isälleni toiveistani. 'Isä,' sanoin, 'haluan lähteä merille ja tulla merimieheksi.' Hänen kasvonsa kalpenivat, ja näin pelon hänen silmissään. 'Poikani,' hän sanoi, 'sinun ei pidä ajatella sellaisia asioita.' Hän muistutti minua, että vanhin veljeni oli kuollut sodassa kaukana kotoa. Toinen veljeni oli lähtenyt kotoa vuosia sitten, emmekä koskaan kuulleet hänestä enää. 'Sinä olet ainoa poikani, joka minulla on jäljellä,' isäni sanoi kyyneleet silmissään. 'Meri on täynnä vaaroja, joita et voi kuvitella.' Hän puhui kauheista myrskyistä, jotka voisivat tuhota minkä tahansa laivan. Hän kertoi minulle merirosvoista, jotka eivät osoittaneet armoa uhreilleen. Hän kuvaili tauteja, jotka tappoivat merimiehiä kaukana lääkäreistä. 'Jää tänne Yorkiin,' hän anoi minua, 'ja elä turvallista ja onnellista elämää.' Äitini yritti myös muuttaa mieleni lempeillä sanoillaan. 'Ajattele raukkoja vanhempiasi,' hän sanoi, 'jotka rakastavat sinua enemmän kuin mitään muuta.' Hän lupasi puhua isälleni hyvän työpaikan löytämisestä minulle liike-elämässä. Mutta mikään heidän sanomansa ei voinut poistaa kaipuuta sydämestäni. Jatkoin unelmointia merestä joka ikinen yö. Unissani purjehdin loputtomien sinisten vesien yli kirkkaiden taivaiden alla. Löysin saaria, jotka olivat palmujen ja kultaisten rantojen peitossa. Löysin aarteita, jotka tekivät minusta rikkaamman kuin kuvitella saattoi. Lähes vuoden ajan pysyin kotona, mutta en ollut tyytyväinen. Riitelin usein vanhempieni kanssa tulevaisuudestani. Eräänä päivänä isäni kutsui minut työhuoneeseensa vakavaan keskusteluun. Hän istutti minut alas ja katsoi minua suurella huolella. 'Robinson,' hän sanoi, 'haluan antaa sinulle neuvoja elämästä.' 'Elämän keskiasema on paras asema kenelle tahansa.' Hän selitti, että rikkailla on paljon huolia ja vihollisia. Köyhät kärsivät nälästä ja kylmästä joka päivä elämässään. Mutta keskellä olevat nauttivat rauhasta, mukavuudesta ja yksinkertaisista iloista. 'Seikkailu kuulostaa jännittävältä,' isäni sanoi, 'mutta se tuo vain kurjuutta.' 'Lupaa minulle, että pysyt täällä ja olet tyytyväinen siihen, mitä sinulla on.' Kuuntelin hänen sanojaan, ja ne koskettivat minua syvästi. Muutaman päivän ajan todella harkitsin hänen neuvojensa noudattamista. Ehkä hän oli oikeassa, ja meri toisi minulle vain kärsimystä. Mutta pian vanhat haluni palasivat vahvempina kuin koskaan. Päätin, että minun täytyy lähteä merille, olipa hinta mikä tahansa. Syyskuussa 1651 menin tapaamaan ystävääni satamakaupunki Hulliin. Hänen isänsä oli Lontooseen purjehtivan laivan kapteeni. Ystäväni kutsui minut mukaan matkalle. 'Se ei maksa sinulle mitään,' hän sanoi, 'ja se tulee olemaan suuri seikkailu.' Kertomatta vanhemmilleni tai pyytämättä heidän siunaustaan suostuin. En edes kirjoittanut heille kirjettä selittääkseni päätöstäni. Syyskuun ensimmäisenä päivänä astuin laivaan. Sydämeni täyttyi jännityksestä katsellessani avomerta. Minulla ei ollut aavistustakaan, että tämä hetki muuttaisi elämäni ikuisesti. En tiennyt vaaroista ja koettelemuksista, jotka odottivat minua. En voinut kuvitella, että kaikki isäni varoitukset toteutuisivat. Mutta sinä aurinkoisena aamuna tunsin vain iloa ja toivoa. Kun laiva lähti satamasta, katselin maan pienenevän. En ajatellut äitiäni, joka itkisi huomatessaan minun lähteneen. En ajatellut isääni, jonka sydämen olin murtanut. Ajattelin vain seikkailua, joka oli edessäni. Tuuli täytti purjeet, ja laiva liikkui nopeasti veden yli. Seisoin kannella ja hengitin syvään suolaista ilmaa. Sillä hetkellä uskoin olevani onnellisin nuori mies Englannissa. Kauan odotettu unelmani oli vihdoin alkanut. En tiennyt, että ongelmat olivat vain tuntien päässä. Mutta toistaiseksi olin vapaa, ja koko maailma oli edessäni.

Chapter Summary

Comprehension Questions

Missä Robinson Crusoe syntyi?

Minkä ammatin Robinsonin isä halusi hänen valitsevan?

Miksi Robinsonin isä anoi häntä olemaan lähtemättä merille?

Mitä Robinsonin lähtö paljastaa hänen luonteestaan?

Vocabulary

Continue Learning