Maria astui kahvilaan sateisena tiistai-iltapäivänä. Hän tilasi tavallisen lattensa ja löysi istumapaikan ikkunan vierestä. Odottaessaan juomaansa hän katseli ympärilleen vilkkaassa kahvilassa. Yhtäkkiä hän huomasi tutut kasvot tiskillä. Naisella oli pitkät tummat hiukset ja kirkas hymy. Marian sydän alkoi lyödä nopeammin. Voisiko se todella olla Sofia, hänen paras ystävänsä lapsuudesta? He eivät olleet nähneet toisiaan kymmeneen vuoteen. Sofia oli muuttanut toiseen kaupunkiin lukion jälkeen. He olivat luvanneet pitää yhteyttä, mutta elämä kävi kiireiseksi. Vähitellen heidän puhelunsa harvenivat. Lopulta he menettivät yhteyden kokonaan. Maria nousi ylös ja käveli naista kohti. 'Sofia? Sinäkö se olet?' hän kysyi hermostuneesti. Nainen kääntyi ympäri ja hänen silmänsä laajenivat. 'Maria! Voi luoja, en voi uskoa sitä!' Sofia huudahti. He halasivat toisiaan tiukasti pitkän hetken. Molemmilla naisilla oli kyyneleet silmissään. 'Kuinka kauan siitä on?' Sofia kysyi. 'Kymmenen vuotta, luulisin,' Maria vastasi. 'Se on aivan liian kauan,' Sofia sanoi hymyillen. He istuutuivat yhdessä Marian pöytään. Sofia selitti, että hän oli juuri muuttanut takaisin kaupunkiin. Hän oli löytänyt uuden työn paikallisesta sairaalasta. 'Olen nyt sairaanhoitaja,' Sofia sanoi ylpeänä. Maria kertoi hänelle omasta elämästään. Hän työskenteli opettajana ala-asteella. Hän oli mennyt naimisiin kolme vuotta sitten. 'Muistatko salaisen piilopaikkamme?' Maria kysyi. Sofia nauroi äänekkäästi muistolle. 'Vanha puumaja takapihallasi! Kuinka voisin unohtaa?' He viettivät tunteja puhuen lapsuusmuistoistaan. He muistelivat kesälomia järvellä. He puhuivat suosikkiopettajistaan koulusta. Sofia mainitsi heidän vanhan naapurinsa, herra Johnsonin. 'Hän antoi meille aina keksejä,' hän muisteli. Maria hymyili suloiselle muistolle. 'Olen niin pahoillani, että menetimme yhteyden,' Maria sanoi. 'Minäkin. Mutta löysimme toisemme taas,' Sofia vastasi. He vaihtoivat puhelinnumerot heti. Sofia antoi Marialle myös uuden osoitteensa. Hän asui vain kahden kadun päässä Marian talosta. 'Olemme taas naapureita!' Maria sanoi iloisesti. He suunnittelivat tapaavansa illallisella seuraavalla viikolla. Maria halusi esitellä Sofian miehelleen. Sofia oli innoissaan tapaamisesta hänen kanssaan. Iltapäivä kului nopeasti heidän puhuessaan. Ennen kuin he huomasivaatkaan, aurinko oli laskemassa. 'Minun pitäisi mennä kotiin nyt,' Sofia sanoi vastahakoisesti. 'Minulla on vielä laatikoita purettavana.' He halasivat hyvästiksi kahvilan ovella. 'Lupaa minulle, ettemme menetä yhteyttä taas,' Maria sanoi. 'Lupaan,' Sofia vastasi vilpittömästi. Maria käveli kotiin iso hymy kasvoillaan. Hän tunsi kiitollisuutta tästä odottamattomasta tapaamisesta. Todelliset ystävyydet voivat selvitä monista vuosista erossa. Joskus elämä tuo vanhat ystävät takaisin yhteen.
Finnish Story (A2)Yhteyden palautuminen vanhan ystävän kanssa
This A2 Finnish story is designed for elementary learners. Click any word for instant translation and build your vocabulary as you read.
aboutStory
Kymmenen vuoden erossa olon jälkeen Maria tapaa odottamatta lapsuudenystävänsä Sofian kahvilassa. He viettävät iltapäivän kuulumisia vaihtaen ja huomaavat, että vuosista huolimatta heidän ystävyytensä on yhä vahva.
1 / 57
🇫🇮Suomi→🇬🇧English
Linked wordUnderlined wordOther words
Comprehension Questions
4 questions
1
Missä Maria tapasi Sofian?
2
Kuinka kauan Maria ja Sofia olivat olleet erossa?
3
Mikä on Sofian työ?
4
