Kapteeni makasi sängyssä useita päiviä aivohalvauksensa jälkeen. Hän oli heikko mutta vaati jatkuvasti rommia. 'Yksi lasi ei tapa minua,' hän aneli äidiltäni. Äitini kieltäytyi muistaen tohtorin varoituksen. Sillä välin raukka isäni heikkeni päivä päivältä. Eräänä surullisena aamuna hän kuoli hiljaa unessaan. Äitini ja minä olimme surun murtamia. Meidän piti valmistella hautajaisia samalla kun pidimme majataloa pyörimässä. Hautajaisten jälkeisenä päivänä tapahtui jotain outoa. Seisoin ovella, kun näin sokean miehen lähestyvän. Hän koputti tietä kepillä liikkuen hitaasti kohti majataloa. Hän käytti vihreää lipaa silmiensä päällä ja risaista merimiehen viittaa. Hänen selkänsä oli kumara, ja hän näytti vanhalta ja hauraalta. 'Kertooko kukaan ystävällinen sielu köyhälle sokealle miehelle, missä hän on?' hän huusi. 'Olette Admiral Benbow -majatalolla,' vastasin. 'Anna minulle kätesi, nuori mies,' sokea mies sanoi. Ojensin käteni, ja hän tarttui siihen rautaisella otteella. 'Vie minut nyt kapteenin luo, tai murran kätesi!' hän sihisi. Olin kauhuissani ja johdin hänet suoraan kapteenin huoneeseen. Kapteeni istui sängyssä heikkona ja kalpeana. Kun hän näki sokean miehen, hänen kasvonsa täyttyivät kauhusta. 'Pysy paikoillasi, Bill,' sanoi sokea mies. 'En näe, mutta kuulen sormen liikkuvan.' 'Ojenna vasen kätesi,' sokea mies käski. Kapteeni totteli vapisten pelosta. Sokea mies painoi jotain pientä kapteenin kämmeneen. 'Ja nyt se on tehty,' sokea mies sanoi iloisesti. Hän päästi nopeasti käteni irti ja lähti majatalosta. Kuulin hänen keppinsä kopisevan tiellä matkan päässä. Kapteeni avasi kätensä ja katsoi, mitä siellä oli. Se oli pieni paperinpala, toiselta puolelta musta. 'Musta pilkku!' kapteeni huusi kauhistuneena. Hän käänsi sen ja luki, mitä toiselle puolelle oli kirjoitettu. 'He tulevat kello kymmenen tänä iltana!' hän huohotti. Hän yritti nousta seisomaan mutta tarttui äkkiä kurkkuunsa. Hän huojui hetken ja romahti sitten lattialle. Juoksin hänen luokseen ja huusin äitiäni. Mutta oli liian myöhäistä; kapteeni oli kuollut. Mustan pilkun järkytys oli pysäyttänyt hänen sydämensä. Äitini polvistui ruumiin viereen kalpeana ja vapisten. 'Mitä meidän pitäisi tehdä, Jim?' hän kysyi. Muistin, mitä kapteeni oli sanonut kello kymmenestä. Joku oli tulossa häntä noutamaan, ja he tulisivat majataloomme. 'Äiti, kapteeni oli meille velkaa rahaa,' sanoin. 'Otetaan hänen velkansa hänen merimiesarkustaan.' Äitini suostui, sillä tarvitsimme rahaa kipeästi. Löysin arkun avaimen riippumasta kapteenin kaulassa. Avasin raskaan puuarkun vapivin käsin. Sisältä löysimme vaatteita, tupakkaa ja kaksi pistoolia. Pohjalla oli pussi kolikoita ja vahakangaaseen kääritty nytti. Äitini alkoi laskea kolikoita ottaakseen vain velkasumman. Mutta kolikot olivat monista eri maista. Niiden laskeminen kesti kauan. Yhtäkkiä kuulimme äänen, joka sai veremme hyytymään. Se oli sokean miehen kepin kopse-kopse-kopse tiellä. 'Nopeasti, Jim!' äitini kuiskasi kiireisesti. Nappasin vahakangasnytin ja työnsin sen taskuuni. Äitini otti kolikot, jotka hän oli laskenut. Juoksimme takaovesta kylmään yöilmaan. Monien askeleiden ja vihaisten äänien ääni lähestyi takanamme.
B1Chapter 2 / 12424 words60 sentences
Luku 2: Musta täplä
Chapter 2 · Aarresaari · B1 Finnish. Tip: Click on any word while reading to see its translation. Take your time with each chapter and review the vocabulary before moving on.
Chapter Summary
Jimin isän kuoltua majataloon saapuu pelottava sokea mies ja antaa kapteenille mustan täplän - merirosvoen kuolemantuomion. Kapteeni kuolee järkytykseen, ja Jim ja hänen äitinsä etsivät meriarkusta heille velattuja rahoja. He löytävät salaperäisiä papereita ja pakenevat juuri kun merirosvot saapuvat.
1 / 60
🇫🇮Suomi→🇬🇧English
Linked wordUnderlined wordOther words
Comprehension Questions
4 questions
1
Mitä sokea mies antoi kapteenille?
2
Miksi Jim ja hänen äitinsä etsivät kapteenin merimiehen arkusta?
3
Miten kapteeni kuoli?
4