Dorian nukkui huonosti sinä yönä. Hän näki unta Sibylin kyynelisistä kasvoista. Kun hän heräsi, hän häpesi julmuuttaan. Hän päätti mennä hänen luokseen ja pyytää anteeksi. Hän naisi hänet sittenkin, tapahtuipa mitä tahansa. Hän istuutui kirjoittamaan hänelle kirjeen. Hän täytti sivun toisensa jälkeen rakkauden sanoilla. Hän aneli hänen anteeksiantoaan kauheista sanoistaan. Juuri silloin hänen palvelijansa ilmoitti Lord Henryn. Dorian laski kynänsä hymyillen. 'Harry! Kirjoitin juuri Sibylille.' 'Aion pyytää häntä antamaan minulle anteeksi.' Lord Henryn kasvot olivat epätavallisen vakavat. 'Dorian, minulla on kamalat uutiset.' 'Mikä se on? Onko jotain vialla?' 'Sibyl Vane on kuollut.' Dorian hypähti ylös tuolistaan. 'Kuollut? Se on mahdotonta!' 'Pelkään, että se on totta.' 'Hän surmasi itsensä viime yönä.' 'Hän nielaisi myrkkyä teatterissa.' Dorian lysähti takaisin tuoliinsa. Hänen kasvonsa olivat muuttuneet aivan valkoisiksi. 'Se on minun syytäni,' hän kuiskasi. 'Sanoin hänelle kauheita asioita. Minä tapoin hänet.' Lord Henry istuutui hänen viereensä. 'Ei, Dorian. Sinun ei pidä ajatella noin.' 'Hän valitsi tehdä tämän. Se oli hänen päätöksensä.' 'Sitä paitsi, ajattele sitä kauniina tragediana.' 'Hän kuoli rakkauden vuoksi, kuten sankarittaret joita hän näytteli.' Dorian katsoi Lord Henryä kauhuissaan. 'Kuinka voit sanoa noin? Nainen on kuollut!' 'Kyllä, ja mikä kuolema. Mikä romanttinen loppu.' 'Hän ei koskaan oikeastaan elänyt. Hän vain näytteli.' 'Ja nyt hän on näytellyt suurimman roolinsa.' Dorian oli pitkään hiljaa. Sitten tapahtui jotain outoa. Hän alkoi nähdä totuuden Lord Henryn sanoissa. Sibyl oli halunnut romanttisen elämän, ja hän oli saanut sellaisen. Hänen kuolemansa oli kuin kohtaus näytelmästä. 'Sinä olet oikeassa, Harry,' hän sanoi hitaasti. 'Se on surullista, mutta myös kaunista.' 'Minun ei pidä tuhota itseäni surulla.' Lord Henry hymyili tyytyväisenä. 'Hyvä. Tule nyt kanssani oopperaan tänä iltana.' 'Elämän täytyy jatkua, loppujen lopuksi.' Lord Henryn lähdettyä Dorian meni muotokuvan luo. Kyllä, julma viiva oli yhä siinä. Suu, joka oli kerran hymyillyt suloisesti, näytti nyt kovalta. Hänen toiveensa oli käynyt toteen. Muotokuva kantaisi hänen syntiensä merkit. Ja hän pysyisi ikuisesti nuorena. Hänen olisi pitänyt kauhistua tästä ajatuksesta. Mutta sen sijaan hän tunsi outoa jännitystä. Hän saattoi nyt tehdä mitä tahansa halusi. Hän voisi kokea jokaisen nautinnon, jokaisen synnin. Hänen kasvonsa eivät koskaan näyttäisi seurauksia. Vain muotokuva muuttuisi. Hän hymyili maalaukselle. 'Raukka Sibyl,' hän sanoi pehmeästi. 'Mutta olet antanut minulle vapauden.' 'Nyt voin elää kuten Lord Henry sanoo minun pitäisi.' 'Voin kokea kaiken, tuntea kaiken.' 'Ja muotokuva maksaa hinnan.' Hän peitti maalauksen kankaalla. Kukaan muu ei saa koskaan nähdä sitä. Sinä iltana hän meni oopperaan Lord Henryn kanssa. Hän nauroi ja puhui kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jossakin Sibyl makasi kylmänä ja kuolleena. Mutta Dorian oli jo unohtanut hänet.
B1Chapter 8 / 20416 words70 sentences
Luku 8: Ensimmäinen muutos
Chapter 8 · Dorian Grayn muotokuva · B1 Finnish. Tip: Click on any word while reading to see its translation. Take your time with each chapter and review the vocabulary before moving on.
Chapter Summary
Dorian palaa kotiin ja huomaa, että hänen muotokuvansa on muuttunut - suussa on julma vääristymä. Hän saa tietää, että Sibyl on tappanut itsensä.
1 / 70
🇫🇮Suomi→🇬🇧English
Linked wordUnderlined wordOther words
Comprehension Questions
4 questions
1
Mitä Dorian teki, kun Lord Henry saapui uutisten kanssa?
2
Miten Sibyl Vane kuoli?
3
Miten Lord Henry vakuuttaa Dorianin hyväksymään Sibylin kuoleman?
4