Seuraavana aamuna Basil Hallward tuli tapaamaan Doriania. Hän oli kuullut Sibylin kuolemasta ja oli syvästi huolissaan. 'Dorian, tulin heti kun kuulin.' 'Miltä sinusta tuntuu? Olen niin pahoillani.' Dorian katsoi ylös aamiaiseltaan rauhallisesti hymyillen. 'Kiitos, Basil. On ystävällistä sinulta tulla.' Basil tuijotti häntä hämmentyneenä. 'Sinä vaikutat... voivan hyvin.' 'Voin varsin hyvin. Miksi en voisi?' 'Mutta Dorian, nainen on kuollut. Nainen jota rakastit.' 'Kyllä, se on hyvin surullista,' sanoi Dorian kevyesti. 'Mutta ei voi itkeä ikuisesti.' 'Harry selitti minulle kaiken.' 'Hänen kuolemansa oli kuin kohtaus näytelmästä.' 'Se oli traagista mutta kaunista.' Basilin kasvot paljastivat hänen järkytyksensä. 'Dorian, kuuntele itseäsi! Tuo on sydämetöntä.' 'Tämä on Harryn vaikutus joka puhuu, ei sinä.' 'Ehkä. Mutta Harry näkee maailman selvästi.' 'Nyt, puhutaanko jostakin muusta?' Basil katseli ympärilleen huoneessa surullisena. 'Missä on muotokuvani? En näe sitä täällä.' Dorian tunsi pelonvälähdyksen. 'Olen siirtänyt sen yläkertaan. Valo on siellä parempi.' 'Saanko nähdä sen? Haluaisin katsoa työtäni.' 'Ei!' sanoi Dorian liian nopeasti. 'Tarkoitan, se on peitetty. Teetän siihen kehykset.' Basil huomasi ystävänsä oudon reaktion. 'Selvä. Toisen kerran, ehkä.' Hän lähti pian sen jälkeen, huolestuneempana kuin ennen. Heti kun Basil oli mennyt, Dorian teki päätöksen. Muotokuva täytyi piilottaa sinne, missä kukaan ei löytäisi sitä. Hän muisti vanhan kouluhuoneen talon ylimmässä kerroksessa. Hän ei ollut käynyt siellä vuosiin. Kukaan ei käynyt siellä enää. Se oli täydellinen piilopaikka. Hän kutsui palvelijansa auttamaan. He kantoivat peitetyn muotokuvan ylös monia portaita. Vanha kouluhuone oli pölyinen ja pimeä. Haalistuneet verhot roikkuivat ikkunoiden edessä. Vanhat huonekalut oli peitetty valkoisilla lakanoilla. Dorian lähetti palvelijat pois. Yksin hän nosti kankaan muotokuvan päältä. Kyllä, julmuus oli yhä siinä maalatuissa kasvoissa. Hän peitti sen nopeasti uudelleen. Hän lukitsi oven ja piti avaimen mukanaan. Nyt hänen salaisuutensa oli turvassa. Kukaan ei koskaan näkisi muotokuvaa enää. Myöhemmin sinä päivänä Lord Henry tuli käymään. Hän toi kirjan keltaiseen paperiin käärittynä. 'Toin sinulle jotain luettavaa,' hän sanoi. 'Se on outo kirja nuoresta pariisilaismiehestä.' 'Hän viettää elämänsä etsien nautintoa ja kauneutta.' 'Luulen, että pidät sitä mielenkiintoisena.' Dorian otti kirjan uteliaana. Hän alkoi lukea sitä samana iltana. Hän ei voinut laskea sitä käsistään. Tarina puhutteli jotakin syvällä hänen sisällään. Sankari tavoitteli jokaista nautintoa ilman syyllisyyttä. Hän keräsi kauniita esineitä ja kauniita kokemuksia. Moraali ei merkinnyt hänelle mitään. Vain aistimukset merkitsivät. Dorian luki läpi koko yön. Kun aamunkoitto saapui, hän luki yhä. Tästä kirjasta tulisi hänen oppaansa. Se näytti hänelle kuinka elää ilman omaatuntoa. Kuinka tehdä itse elämästä taideteos. Muotokuva piilotettuna ja kirja käsissään. Dorian Gray oli valmis aloittamaan uuden elämänsä. Elämän täynnä loputonta nautintoa ja ikuista nuoruutta.
B1Chapter 9 / 20410 words70 sentences
Luku 9: Piilotettu muotokuva
Chapter 9 · Dorian Grayn muotokuva · B1 Finnish. Tip: Click on any word while reading to see its translation. Take your time with each chapter and review the vocabulary before moving on.
Chapter Summary
Basil tulee lohduttamaan Doriania, mutta huomaa tämän olevan oudosti rauhallinen Sibylin kuolemasta. Dorian päättää piilottaa muotokuvan vanhaan kouluhuoneeseensa yläkerrassa.
1 / 70
🇫🇮Suomi→🇬🇧English
Linked wordUnderlined wordOther words
Comprehension Questions
4 questions
1
Miten Basil reagoi nähdessään Dorianin rauhallisen suhtautumisen Sibylin kuolemaan?
2
Minne Dorian päättää piilottaa muotokuvan?
3
Mitä Lord Henry tuo Dorianille myöhemmin sinä päivänä?
4