Vuosien ajan Dorian ei voinut irtautua keltaisesta kirjasta. Hän luki sitä yhä uudelleen ja uudelleen. Hän osti yhdeksän kappaletta, eri värisinä. Kirjan sankarista tuli kuin hänen toinen minänsä. Tai ehkä Dorian oli sankari, joka oli herännyt eloon. Kuten kirjan hahmo, Dorian alkoi keräillä. Hän keräsi harvinaisia hajuvesiä ympäri maailmaa. Hän opiskeli niiden valmistuksen salaisuuksia. Hän keräsi jalokiviä jokaisesta maasta. Rubiineja, smaragdeja, timantteja ja safiireja. Hän keräsi harvinaisia kankaita ja seinävaatteita. Silkkiä Kiinasta, samettia Venetsiasta. Hän vietti tunteja soittaen musiikkia flyygelillään. Hän opiskeli arkkitehtuuria ja muinaista historiaa. Hän matkusti eksoottisiin paikkoihin etsien uusia elämyksiä. Mutta hän etsi myös synkempiä nautintoja. Hän vieraili oudoissa paikoissa öisin. Hän seurusteli rikollisten ja hylkiöiden kanssa. Huhut alkoivat levitä Dorian Graysta. Ihmiset kuiskivat hänen salaisesta elämästään. Nuoret miehet, jotka tunsivat hänet, tuhoutuivat. Naiset, jotka rakastivat häntä, päätyivät häpeään. Mutta kukaan ei voinut todistaa mitään häntä vastaan. Hänen kasvonsa pysyivät yhtä viattomina kuin aina. Vuodet kuluivat, mutta Dorian ei vanhentunut. Kolmekymmentäkahdeksanvuotiaana hän näytti täsmälleen samalta kuin kaksikymmenvuotiaana. Hänen kauneutensa pysyi täydellisenä, ajan koskemattomana. Seurapiirit ottivat hänet vastaan kaikkialla. Kuinka joku niin kaunis voisi olla paha? Huhujen täytyy olla valheita, he ajattelivat. Mutta Dorian tiesi totuuden. Muutaman viikon välein hän kiipesi lukittuun huoneeseen. Hän katsoi muotokuvaa ja näki muutokset. Kasvot maalauksessa vanhenivat ja muuttuivat rumemmiksi. Julmuuden viivat merkitsivät kerran niin kaunista suuta. Silmät muuttuivat kovemmiksi ja oveleammiksi. Joskus Dorian tunsi kauhua näkemästään. Toisinaan hän tunsi kauheaa ylpeyttä. Hän oli paennut iän ja seurausten vankilasta. Muotokuva maksoi hinnan hänen synneistään. Hän seisoi makuuhuoneensa peilin edessä. Hän vertasi peilikuvaansa muotokuvaan. Peilistä hän näki ikuisen nuoruuden. Muotokuvasta hän näki sielunsa kuoleman. Vastakohta kiehtoi häntä. Hän rakastui yhä enemmän omaan kauneuteensa. Ja yhä kiehtovamiaan maalauksen turmeluksesta. Oliko synti vai omatunto se, mikä sai muotokuvan muuttumaan? Hän ei tiennyt, eikä hän välittänyt. Hän tiesi vain olevansa vapaa. Eräänä iltana, pukeutuessaan päivälliselle, hän ajatteli Basilia. Hän ei ollut nähnyt taiteilijaa moneen kuukauteen. Basil oli alkanut huolestua huhuista. Hän oli alkanut välttää Doriania. Mutta Lord Henry pysyi uskollisena ystävänä. Hän rohkaisi Doriania kaikessa mitä tämä teki. 'Ainoa tapa vastustaa kiusausta on antautua sille,' Harry sanoi usein. Ja Dorian antautui jokaiselle kiusaukselle. Kahdeksantoista vuotta oli kulunut Sibylin kuolemasta. Dorian Gray oli nyt kolmekymmentäkahdeksanvuotias. Mutta hän ei näyttänyt päivääkään yli kahdeltakymmeneltä. Hänen silmänsä olivat yhtä kirkkaat kuin aina. Hänen hiuksensa kiilsivät yhä kuin kulta. Hänen huulensa olivat yhä punaiset ja pehmeät. Vain muotokuva tiesi mitä hän todella oli. Lukittuna pölyiseen huoneeseen. Se näytti kauhun ja rappion kasvot. Hirviön kasvot, joka teeskenteli olevansa ihminen. Mutta niin kauan kuin kukaan ei nähnyt sitä. Dorian Gray saattoi jatkaa kaunista valheettaan.
B1Chapter 10 / 20420 words70 sentences
Luku 10: Keltainen kirja
Chapter 10 · Dorian Grayn muotokuva · B1 Finnish. Tip: Click on any word while reading to see its translation. Take your time with each chapter and review the vocabulary before moving on.
Chapter Summary
Lord Henry antaa Dorianille oudon keltaisen kirjan nuoresta pariisilaissesta, joka tavoittelee kauneutta ja nautintoa. Kirja kiehtoo ja turmelee Dorianin.
1 / 70
🇫🇮→🇬🇧Click any sentence for translation
Comprehension Questions
4 questions
1
Mitä Dorian alkaa keräillä, keltaisen kirjan innoittamana?
2
Miksi yhteiskunta jatkaa Dorianin hyväksymistä synkistä huhuista huolimatta?
3
Mitä Dorian näkee vieraillessaan muotokuvan luona lukitussa huoneessa?
4