Emma oli odottanut tätä päivää neljä pitkää vuotta. Tänään oli vihdoin hänen valmistujaisjuhlansa yliopistossa. Hän heräsi kuudelta aamulla, kykenemättä nukkumaan enää. Hänen sydämensä hakkasi jännityksestä ja pienestä hermostuneisuudesta. Hän oli tehnyt uskomattoman kovasti töitä saavuttaakseen tämän hetken. Oli ollut monta myöhäistä iltaa opiskelua ja lukemattomia kokeita läpäistävänä. Joskus hän oli miettinyt, saisikohan hän koskaan tutkintoaan valmiiksi. Mutta tässä hän oli, saamassa psykologian tutkintonsa. Emma asetti varovasti valmistujaispukunsa sängylle. Tummansininen väri edusti hänen yhteiskuntatieteiden tiedekuntaansa. Hän kokeili lakkia ja katsoi itseään peilistä. 'Minä todella tein sen,' hän kuiskasi peilikuvalleen hymyillen. Hänen vanhempansa saapuisivat kymmeneltä hakemaan häntä. He olivat olleet niin ylpeitä ja kannustavia koko hänen opintojensa ajan. Hänen isoäitinsä tuli myös, kävelyvaikeuksistaan huolimatta. 'En jättäisi tätä väliin mistään hinnasta,' hänen isoäitinsä oli sanonut hänelle. Emman paras ystävä, Maria, valmistui samassa seremoniassa. He olivat tavanneet ensimmäisellä viikollaan yliopistossa ja heistä oli tullut erottamattomat. He olivat asuneet samassa asunnossa viimeiset kaksi vuotta. Emma sai tekstiviestin Marialta, joka kysyi mihin aikaan heidän pitäisi tavata. 'Otetaan joitain kuvia yhdessä ennen seremonian alkua,' Maria ehdotti. Emma suostui ja he päättivät tavata puoli kahdeltatoista. Seremonia oli määrä alkaa kello yksi iltapäivällä. Se pidettäisiin yliopiston päärakennuksen suuressa salissa. Emma valmistautui loppuun ja meni alakertaan syömään aamupalaa. Hänen kämppäkaverinsa oli valmistanut erityisen aamiaisen juhlan kunniaksi. 'Ansaitset tämän enemmän kuin kukaan tuntemani,' hänen kämppäkaverinsa sanoi lämpimästi. Emma tunsi kyynelten nousevan silmiinsä näistä ystävällisistä sanoista. Tasan kymmeneltä hänen vanhempansa saapuivat asunnolle. Hänen äitinsä kantoi kaunista valkoisten ruusujen kimppua. Hänen isänsä oli tuonut pienen lahjan kultaiseen paperiin käärittynä. 'Olemme niin uskomattoman ylpeitä sinusta,' hänen äitinsä sanoi ja halasi häntä tiukasti. Hänen isoäitinsä saapui pian sen jälkeen, kävellen hitaasti keppinsä kanssa. Hänellä oli yllään paras mekkonsa, jonka hän säilyttää erityistilaisuuksia varten. 'Pikku tyttöni on nyt ihan aikuinen,' hänen isoäitinsä sanoi kyynelsilmin. He ottivat useita perhekuvia olohuoneessa ennen lähtöä. Emma auttoi varovasti isoäitinsä autoon. He ajoivat yliopistokampukselle, joka oli kauniisti koristeltu tilaisuutta varten. Värikkäät banderollit ja ilmapallot toivottivat valmistuneet ja heidän perheensä tervetulleiksi. Emma huomasi Marian suuren salin sisäänkäynnin lähellä. Hänellä oli jo valmistujaispukunsa päällä ja hän vilkutti innostuneena. Kaksi ystävää halasivat toisiaan lämpimästi tavatessaan. 'Voitko uskoa, että olemme vihdoin täällä?' Maria kysyi suurella hymyllä. He löysivät kauniin paikan puutarhasta valokuvilleen. Marian vanhemmat liittyivät heidän seuraansa, ja he ottivat monia ryhmäkuvia yhdessä. Varttia vaille yksi henkilökunta alkoi ohjata valmistuneita paikoilleen. Emman sydän hakkasi, kun hän käveli sisään suureen saliin. Sali oli täynnä satoja opiskelijoita värikkäissä puvuissaan. Perheenjäsenet ja ystävät istuivat ylemmällä parvella. Emma katsoi ylös ja näki perheensä vilkuttavan hänelle ylhäältä. Yliopiston rehtori seisoi puhujakorokkeella ja toivotti kaikki lämpimästi tervetulleiksi. Hän puhui tämän virstanpylvään tärkeydestä heidän elämässään. Kuuluisa tiedemies piti inspiroivan puheen unelmien tavoittelusta. 'Älä koskaan anna kenenkään sanoa, että tavoitteesi ovat mahdottomia,' hän sanoi. Emma oli syvästi liikuttunut näistä sanoista ja ajatteli omaa matkaansa. Sitten vihdoin koitti hetki, jota kaikki olivat odottaneet. Dekaani alkoi kutsua nimiä tutkintotodistusten vastaanottamiseksi. Jokainen opiskelija käveli lavan poikki kovien aplodien saattelemana. Emman kädet tärisivät hieman, kun hän odotti vuoroaan. 'Emma Johnson,' dekaani ilmoitti selvästi mikrofoniin. Hän hengitti syvään ja käveli itsevarmasti kohti lavaa. Hän kuuli perheensä kannustavan äänekkäästi parvelta. Yliopiston rehtori kätteli häntä ja ojensi tutkintotodistuksen. 'Onnittelut saavutuksestasi,' hän sanoi lämpimästi hymyillen. Emma piti tutkintotodistustaan tiukasti ja poseerasi viralliselle valokuvalle. Kun hän astui lavalta, ilonkyyneleet valuivat hänen kasvoillaan. Hän palasi paikalleen ja katsoi Marian vastaanottavan tutkintotodistuksensa seuraavaksi. He vaihtoivat ylpeitä hymyjä valmistuneiden rivien yli. Kun kaikki tutkintotodistukset oli jaettu, koko vuosikurssi nousi yhdessä seisomaan. He siirsivät tupsunsa oikealta puolelta vasemmalle. Tämä perinteinen ele symboloi heidän virallista asemaansa valmistuneina. Sali puhkesi suosionosoituksiin kaikilta läsnä olevilta. Monet valmistuneet heittivät lakkinsa korkealle ilmaan juhlistaakseen. Seremonian päätyttyä Emma riensi etsimään perhettään. Hänen äitinsä itki ilon kyyneleitä ja pystyi tuskin puhumaan. Hänen isänsä halasi häntä hiljaa, liian liikuttuneena sanoille. Hänen isoäitinsä suuteli häntä molemmille poskille ja piti tiukasti hänen käsistään. 'Isoisäsi olisi ollut niin ylpeä nähdessään tämän päivän,' hän kuiskasi. Emma tunsi tunneaallon huuhtoutuvan ylitseen näiden sanojen myötä. Koko perhe meni ravintolaan juhlistamaan erityistä tilaisuutta. He olivat varanneet yksityisen huoneen juhlintaa varten. Maria ja hänen perheensä liittyivät heihin, tehden siitä kaksinkertaiset juhlat. Tarjoilija toi samppanjaa maljapuheelle valmistuneille. 'Emmalle ja Marialle,' hänen isänsä sanoi ja kohotti lasinsa korkealle. 'Olkoon tulevaisuutenne yhtä kirkas kuin saavutuksenne tänään.' Kaikki kilistivät lasejaan ja joivat heidän menestykselleen. Illallinen oli herkullinen, monine ruokalajeineen ja ihanine jälkiruokineen. Emman isä piti sydämellisen puheen siitä, kuinka ylpeä hän oli. Hän muisteli päivää, jolloin tämä oli aloittanut koulun pikku tyttönä. 'Aika on lentänyt niin nopeasti,' hän sanoi tunteikkaasti. Emma avasi kultaiseen paperiin käärityn lahjan, jonka hänen isänsä oli tuonut. Sisällä oli kaunis kello, jonka takaosaan oli kaiverrettu hänen nimikirjaimensa. 'Tämä kuului isoisällesi,' hänen isänsä selitti pehmeästi. Emma oli syvästi liikuttunut tästä merkityksellisestä ja arvokkaasta lahjasta. Illan lähentyessä loppuaan kaikki jakoivat suosikkimuistojaan. He nauroivat hauskoille hetkille Emman yliopistovuosilta. Emma katseli ympärilleen rakkaimpien luona ja tunsi olevansa uskomattoman kiitollinen. Tämä päivä merkitsi yhden luvun loppua ja toisen alkua. Hän tiesi, että mitkä haasteet häntä odottivatkaan, hän oli valmis kohtaamaan ne. Tutkintotodistus kädessään ja perheensä rinnallaan tulevaisuus näytti valoisalta.
Finnish Story (B1)Valmistujaisjuhla
Tämä B1 Suomi-tarina on suunniteltu keskitaso oppijoille, jotka opiskelevat Suomi. Se sisältää yksinkertaista sanastoa ja lyhyitä lauseita, jotka auttavat sinua parantamaan luku- ja kuuntelutaitojasi. Napsauta mitä tahansa sanaa nähdäksesi käännökset ja kuullaksesi ääntämisen.
About this story
Emma juhlii valmistumispäiväänsä neljän vuoden kovan työn jälkeen yliopistossa. Rakastavan perheensä ja parhaan ystävänsä Marian ympäröimänä hän vastaanottaa psykologian tutkintonsa tunteikkaassa seremoniassa ja pohtii matkaansa opiskelijasta valmistuneeksi.
Translations in English
Linked wordUnderlined wordOther words
Comprehension Questions
4 questions
1
Minkä tutkinnon Emma oli saamassa?
2
Miten Emma ja Maria tapasivat?
3
Minkä erityisen lahjan Emman isä antoi hänelle?
4
Mitä Emman kaavun tummansininen väri edusti?
Vocabulary
40 words from this story
