Maya rakasti auringonlaskujen katselua. Joka ilta hän käveli pienelle kukkulalle kotinsa lähellä. Sieltä hän näki koko taivaan. Värit hämmästyttivät häntä aina. Oranssi, vaaleanpunainen ja violetti sekoittuivat kauniisti. Maya työskenteli kiireisessä toimistossa kaupungissa. Hänen työnsä oli stressaavaa ja väsyttävää. Mutta auringonlasku antoi hänelle rauhan. Hän istui vanhalla puupenkillä kukkulan huipulla. Penkki oli ollut siellä monta vuotta. Eräänä torstai-iltana Maya saapui kukkulalle kuten tavallisesti. Mutta joku istui jo penkillä. Hän oli iäkäs mies, jolla oli valkeat hiukset. Hän katsoi taivasta hymy kasvoillaan. 'Hyvää iltaa,' Maya sanoi kohteliaasti. 'Hyvää iltaa,' mies vastasi. 'Istukaa. Täällä on tilaa.' Maya istui hänen viereensä. He katselivat auringonlaskua yhdessä hiljaisuudessa. Aurinko laski hitaasti vuorten taakse. 'Tulin tänne ennen vaimoni kanssa,' mies sanoi hiljaa. 'Katselimme satoja auringonlaskuja tältä penkkiltä.' Maya huomasi surua hänen äänessään. 'Hän kuoli kaksi vuotta sitten,' hän jatkoi. 'Ikävä kuulla,' Maya sanoi pehmeästi. Vanha mies hymyili lempeästi. 'Älkää olko surullinen puolestani. Minulla on kauniita muistoja.' 'Jokainen auringonlasku muistuttaa minua onnellisista hetkistämme.' Maya mietti hänen sanojaan. Hän murehti usein työtä ja tulevaisuutta. Mutta tämä mies löysi iloa yksinkertaisista asioista. 'Mikä teidän nimenne on?' Maya kysyi. 'Nimeni on Henry,' hän sanoi. 'Olen Maya. Hauska tavata.' Henry nyökkäsi ystävällisesti. 'Tuletteko tänne usein?' hän kysyi. 'Kyllä, melkein joka ilta,' Maya vastasi. 'Auringonlasku auttaa minua rentoutumaan työn jälkeen.' Henry katsoi häntä mietteliäästi. 'Se on ihanaa. Monet ihmiset unohtavat pysähtyä ja katsoa.' 'He kiirehtivät elämän läpi näkemättä sen kauneutta.' Taivas tummeni. Ensimmäiset tähdet alkoivat tulla näkyviin. Henry nousi hitaasti seisomaan. 'Minun pitäisi mennä nyt kotiin,' hän sanoi. 'Kiitos seurasta, Maya.' 'Näenkö teidät vielä?' Maya kysyi. 'Ehkä,' Henry hymyili. 'Auringonlaskut ovat täällä aina.' Hän käveli hitaasti alas kukkulalta. Maya jäi istumaan penkille vielä hetkeksi. Hän mietti mitä Henry oli sanonut. Elämä oli lyhyt ja arvokas. Pienet hetket saattoivat tuoda suurta onnea. Siitä päivästä lähtien Maya katsoi auringonlaskuja eri tavalla. Hän huomasi enemmän värejä ja enemmän yksityiskohtia. Hän arvosti jokaista kaunista iltaa. Ja joskus hän näki Henryn myös penkillä. Heistä tuli hyvät ystävät, jotka jakoivat auringonlaskut.
Finnish Story (A2)Auringonlaskun katselu
This A2 Finnish story is designed for elementary learners. Click any word for instant translation and build your vocabulary as you read.
aboutStory
Maya löytää rauhan katsellessaan auringonlaskuja kotinsa lähellä olevalta kukkulalta. Eräänä iltana hän tapaa iäkkään miehen, joka jakaa viisautensa elämän yksinkertaisten hetkien arvostamisesta.
1 / 58
🇫🇮Suomi→🇬🇧English
Linked wordUnderlined wordOther words
Comprehension Questions
4 questions
1
Minne Maya meni joka ilta?
2
Mitä Henryn vaimolle tapahtui?
3
Miksi Maya tuli kukkulalle joka ilta?
4
