Odotimme kylmÀssÀ sumussa, sydÀmemme jyskyttivÀt. Lopulta Merripit Housen etuovi avautui. Sir Henry astui ulos yöhön. 'HyvÀÀ yötÀ, Stapleton,' hÀn huusi. 'Kiitos mukavasta illasta.' HÀn alkoi kÀvellÀ nummen poikki kohti Baskerville Hallia. Sumu pyörteli hÀnen ympÀrillÀÀn kuin elÀvÀ olento. NÀimme hÀnet tuskin paksun sumun lÀpi. 'PysykÀÀ valppaana,' kuiskasi Holmes. 'Koira voi tulla mistÀ suunnasta tahansa.' YhtÀkkiÀ kuulimme sen. PehmeÀ tepsuttava ÀÀni, kuin juoksevat jalat. Sitten syvÀ, jyrisevÀ murina. 'Se tulee!' huusi Lestrade. Ja sitten nÀimme sen. Valtava musta olento syöksyi sumun lÀpi. Se oli kauhistuttavin nÀky, jonka olin koskaan nÀhnyt. Koira oli valtava, suurempi kuin mikÀÀn koira. Sen silmÀt nÀyttivÀt hehkuvan tulena. Sen suusta tippui liekkejÀ. En ollut koskaan pahimmissa painajaisissanikaan kuvitellut sellaista petoa. Olento syöksyi Sir HenryÀ kohti uskomattomalla nopeudella. Sir Henry nÀki sen ja kirkui kauhusta. HÀn kaatui maahan, jÀhmettyneenÀ pelosta. 'Tulta!' huusi Holmes. Me kaikki kolme ammoimme koiraa. Peto ulvoi tuskasta mutta jatkoi tuloaan. Se hyppÀsi Sir Henryn yli ja syöksyi meitÀ kohti. Holmes ampui uudelleen ja uudelleen. Koira kompastui ja kaatui. Se yritti nousta, napsauttaen hirveÀt leukansa. Ammuin vielÀ yhden laukauksen suoraan sen pÀÀhÀn. Olento vavahti ja jÀi makaamaan liikkumatta. Juoksin Sir Henryn luo. HÀn oli elossa mutta tajuton shokista. 'HÀn toipuu,' sanoin helpottuneena. Holmes tutki kuollutta koiraa. 'Katsokaa tÀtÀ,' hÀn sanoi. Olennon suu oli pÀÀllystetty jonkinlaisella hohtavalla aineella. 'Fosforia,' sanoi Holmes. 'Se hohtaa pimeÀssÀ luoden illuusion tulesta.' 'Ovela temppu taikauskoisten ihmisten pelotteluun.' 'Nyt meidÀn tÀytyy löytÀÀ Stapleton,' sanoi Lestrade. Kiirehdimme Merripit Houseen. Etuovi oli auki, ja talo vaikutti tyhjÀltÀ. Mutta kuulimme vaimeita ÀÀniÀ ylÀkerrasta. Löysimme rouva Stapletonin sidottuna tuoliin. HÀnen kasvoillaan nÀkyi mustelmia. 'HÀn löi minua, kun yritin auttaa Sir HenryÀ,' hÀn nyyhkytti. 'MissÀ hÀn nyt on?' vaati Holmes tietÀÀ. 'HÀn pakeni Grimpenin suolle,' hÀn sanoi. 'HÀnellÀ on siellÀ piilopaikka koiralle.' Etsimme Stapletonia, mutta sumu oli liian paksu. Tappava suo levittÀytyi edessÀmme pimeydessÀ. 'Emme voi seurata hÀntÀ sinne,' sanoi Holmes. 'Suo vaatii hÀnet uhrikseen.' Palasimme hoitamaan Sir HenryÀ. HÀn oli nyt hereillÀ, vaikka yhÀ vapisi. 'Kiitos kun pelastitte henkeni,' hÀn kuiskasi. Painajainen oli vihdoin ohi.
B1Chapter 14 / 15329 words60 sentences
Baskervillen koira
Chapter 14 · Baskervillen koira · B1 Finnish. Tip: Click on any word while reading to see its translation. Take your time with each chapter and review the vocabulary before moving on.
Chapter Summary
Kauhistuttavassa huipentumassa sumuisella nummella Holmes ja Watson kohtaavat legendaarisen koiran.
1 / 60
đ«đźâđŹđ§Click any sentence for translation
Comprehension Questions
4 questions
1
MikÀ oli koiran ulkonÀön kauhein puoli?
2
Miten koira lopulta pysÀytettiin?
3
MitÀ tapahtui rouva Stapletonille?
4