Baskervillen koira

Odotimme kylmässä sumussa, sydämemme jyskyttivät. Lopulta Merripit Housen etuovi avautui. Sir Henry astui ulos yöhön. 'Hyvää yötä, Stapleton,' hän huusi. 'Kiitos mukavasta illasta.' Hän alkoi kävellä nummen poikki kohti Baskerville Hallia. Sumu pyörteli hänen ympärillään kuin elävä olento. Näimme hänet tuskin paksun sumun läpi. 'Pysykää valppaana,' kuiskasi Holmes. 'Koira voi tulla mistä suunnasta tahansa.' Yhtäkkiä kuulimme sen. Pehmeä tepsuttava ääni, kuin juoksevat jalat. Sitten syvä, jyrisevä murina. 'Se tulee!' huusi Lestrade. Ja sitten näimme sen. Valtava musta olento syöksyi sumun läpi. Se oli kauhistuttavin näky, jonka olin koskaan nähnyt. Koira oli valtava, suurempi kuin mikään koira. Sen silmät näyttivät hehkuvan tulena. Sen suusta tippui liekkejä. En ollut koskaan pahimmissa painajaisissanikaan kuvitellut sellaista petoa. Olento syöksyi Sir Henryä kohti uskomattomalla nopeudella. Sir Henry näki sen ja kirkui kauhusta. Hän kaatui maahan, jähmettyneenä pelosta. 'Tulta!' huusi Holmes. Me kaikki kolme ammoimme koiraa. Peto ulvoi tuskasta mutta jatkoi tuloaan. Se hyppäsi Sir Henryn yli ja syöksyi meitä kohti. Holmes ampui uudelleen ja uudelleen. Koira kompastui ja kaatui. Se yritti nousta, napsauttaen hirveät leukansa. Ammuin vielä yhden laukauksen suoraan sen päähän. Olento vavahti ja jäi makaamaan liikkumatta. Juoksin Sir Henryn luo. Hän oli elossa mutta tajuton shokista. 'Hän toipuu,' sanoin helpottuneena. Holmes tutki kuollutta koiraa. 'Katsokaa tätä,' hän sanoi. Olennon suu oli päällystetty jonkinlaisella hohtavalla aineella. 'Fosforia,' sanoi Holmes. 'Se hohtaa pimeässä luoden illuusion tulesta.' 'Ovela temppu taikauskoisten ihmisten pelotteluun.' 'Nyt meidän täytyy löytää Stapleton,' sanoi Lestrade. Kiirehdimme Merripit Houseen. Etuovi oli auki, ja talo vaikutti tyhjältä. Mutta kuulimme vaimeita ääniä yläkerrasta. Löysimme rouva Stapletonin sidottuna tuoliin. Hänen kasvoillaan näkyi mustelmia. 'Hän löi minua, kun yritin auttaa Sir Henryä,' hän nyyhkytti. 'Missä hän nyt on?' vaati Holmes tietää. 'Hän pakeni Grimpenin suolle,' hän sanoi. 'Hänellä on siellä piilopaikka koiralle.' Etsimme Stapletonia, mutta sumu oli liian paksu. Tappava suo levittäytyi edessämme pimeydessä. 'Emme voi seurata häntä sinne,' sanoi Holmes. 'Suo vaatii hänet uhrikseen.' Palasimme hoitamaan Sir Henryä. Hän oli nyt hereillä, vaikka yhä vapisi. 'Kiitos kun pelastitte henkeni,' hän kuiskasi. Painajainen oli vihdoin ohi.

Chapter Summary

Comprehension Questions

Mikä oli koiran ulkonäön kauhein puoli?

Miten koira lopulta pysäytettiin?

Mitä tapahtui rouva Stapletonille?

Mitä tapahtui Stapletonille, kun hän yritti paeta?

Vocabulary

Continue Learning