Perjantai osoittautui uskollisimmaksi ja auttavaisimmaksi seuralaisksi, jonka saatoin kuvitella. Hän oli komea nuori mies, todennäköisesti noin kaksikymmentäviisivuotias. Hän oli pitkä ja hyväkuntoinen, ystävällisine ja älykkäine kasvoineen. Hänen ihonsa oli tummanruskea ja hiuksensa mustat ja kiharat. Hänen hampaansa olivat valkoiset ja täydelliset kuin kiillotettu norsunluu. Hän hymyili usein ja hänellä oli lempeä, miellyttävä olemus. Aloin opettaa hänelle englantia heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Hän oli innokas oppilas, joka halusi oppia kaiken. Opetin hänelle asioiden nimiä: vesi, tuli, leipä, vuohi. Hän toisti jokaisen sanan huolellisesti ja muisti ne kaikki. Pian pystyimme käymään yksinkertaisia keskusteluja. Hän kertoi minulle kansastaan ja kotimaastaan. Hänen heimonsa asui mantereella, jonka saatoin nähdä kukkulaltani. He olivat olleet sodassa toisen heimon kanssa monta vuotta. Hänet oli vangittu taistelussa ja tuotu tänne syötäväksi. Kysyin häneltä, söikö hänen kansansa myös vihollisiaan. Hän nyökkäsi rehellisesti ja sanoi sen olevan heidän tapansa. Selitin, että tämä oli väärin ja Jumalan lain vastaista. Perjantai kuunteli tarkkaavaisesti ja näytti ymmärtävän. Hän lupasi, ettei koskaan enää söisi ihmislihaa. Opetin Perjantaille, miten käyttää oppimiani työkaluja ja taitoja. Hän auttoi minua viljelyssä, rakentamisessa ja vuohien hoidossa. Kahden ihmisen työskennellessä kaikesta tuli paljon helpompaa. Opetin hänelle myös ampumaan aseella. Ensimmäisellä kerralla kun hän kuuli räjähdyksen, hän oli kauhuissaan. Hän luuli, että minulla oli jonkinlainen maaginen ukkonen. Mutta hän oppi nopeasti ja hänestä tuli erinomainen ampuja. Opetin hänelle myös Jumalasta ja kristinuskosta. Perjantain kansa palvoi jumalaa, jota he kutsuivat Benamuckeeksi. He uskoivat tämän jumalan asuvan vuorilla. Luin hänelle Raamatusta ja selitin sen opetuksia. Hän esitti monia ajatuksia herättäviä kysymyksiä hyvästä ja pahasta. 'Jos Jumala on vahvempi kuin paholainen,' hän kysyi, 'miksi Hän ei tapa häntä?' Minun oli vaikea vastata joihinkin hänen vaikeisiin kysymyksiinsä. Perjantain opettaminen sai minut ajattelemaan syvemmin omaa uskoani. Lopulta Perjantai omaksui kristinuskon vilpittömällä sydämellä. Hänestä tuli todellinen uskovainen ja hän rukoili kanssani joka päivä. Yhteinen elämämme saarella oli rauhallista ja onnellista. Parannimme kotejamme ja laajensimme maatilojamme. Meillä oli enemmän ruokaa kuin koskaan voisimme syödä. Opetin Perjantaille leipomaan leipää, ja hän rakasti sitä. Hän ei ollut koskaan maistanut mitään sellaista aiemmin. Tein hänelle pataa ja paahdettua lihaa, joista hän nautti suuresti. Perjantai opetti minullekin asioita. Hän näytti minulle, mitkä kasvit olivat hyviä lääkkeiksi. Hän tiesi parempia tapoja pyydystää kaloja ja lintuja. Hän osasi jäljittää eläimiä metsän halki hämmästyttävällä taidolla. Opimme toisiltamme ja meistä tuli todelliset ystävät. En enää ajatellut häntä palvelijanani, vaan seuralaisenani. Puhuimme kaikesta: menneisyydestämme, toiveistamme, peloistamme. Perjantai kaipasi isäänsä, joka eli yhä hänen kansansa parissa. Hän kertoi minulle tarinoita kodistaan ja lapsuudestaan. Kerroin hänelle Englannista ja sen suurista kaupungeista. Hänen oli vaikea uskoa, että niin monet ihmiset voisivat elää yhdessä. Aloimme puhua saaren jättämisestä. Perjantai sanoi voivansa rakentaa suuren kanootin kuten hänen kansansa teki. Yhdessä valitsimme suuren puun ja aloimme työstää sitä. Leikkasimme, poltimme ja muotoilimme puuta monta viikkoa. Lopulta meillä oli kanootti, joka oli tarpeeksi suuri kantamaan meidät molemmat. Voisimme purjehtia mantereelle ja ehkä löytää sieltä apua. Mutta ensin meidän täytyi tehdä valmistelut huolellisesti. Varastoimme ruokaa ja vettä pitkälle matkalle. Teimme pienen maston ja purjeen kanoottiin. Perjantai oli innoissaan mahdollisuudesta nähdä isänsä. Olin pelon ja toivon välissä. Mantereella saattoi olla saariani pahempia vaaroja. Mutta se tarjosi myös mahdollisuuden pelastukseen ja paluuseen Englantiin. Päätimme odottaa oikeita sääolosuhteita. Lähtisimme, kun vuodenaika olisi suotuisa purjehdukselle. Mutta kohtalolla oli muita suunnitelmia meitä varten.
B1Chapter 12 / 15532 words70 sentences
Perjantai
Chapter 12 · Robinson Crusoe · B1 Finnish. Tip: Click on any word while reading to see its translation. Take your time with each chapter and review the vocabulary before moving on.
Chapter Summary
Robinson pelastaa miehen hengen ja saa uskollisen toverin.
1 / 70
🇫🇮Suomi→🇬🇧English
Linked wordUnderlined wordOther words
Comprehension Questions
4 questions
1
Mikä oli sen jumalan nimi, jota Perjantain kansa palvoi?
2
Mitä Perjantai luuli aseen olevan kuullessaan sen ensi kerran?
3
Miten Perjantain opettaminen vaikutti Robinsonin omaan uskoon?
4