Marley oli kuollut, aluksi. Siitä ei ollut epäilystäkään. Vanha Marley oli ollut kuolleena seitsemän vuotta. Hänen liikekumppaninsa, Ebenezer Scrooge, oli itse allekirjoittanut kuolintodistuksen. Scrooge oli kylmä, kova mies, joka rakasti vain yhtä asiaa: rahaa. Hän oli kova kuin kivi ja terävä kuin veitsi. Hänen sisäinen kylmyytensä jäädytti hänen vanhat kasvonsa ja teki hänen silmistään punaiset. Mikään lämpö ei voinut lämmittää häntä, eikä mikään talvi voinut tehdä hänestä kylmempää kuin hän jo oli. Kukaan ei koskaan pysäyttänyt häntä kadulla sanoakseen hei. Jopa sokeiden miesten koirat tuntuivat tuntevan hänet ja vetivät omistajansa pois. Mutta Scrooge ei välittänyt. Hän piti yksinolosta ja kaikkien pitämisestä loitolla. Oli jouluaatto, ja Scrooge istui kiireisenä konttorissaan. Ulkona sää oli kylmä ja sumuinen. Ihmiset kävelivät nopeasti pimeitä katuja pitkin yrittäen pysyä lämpiminä. Scroogen toimiston ovi oli auki, jotta hän saattoi tarkkailla kirjuriaan Bob Cratchitia. Bob istui pienessä, pimeässä nurkassa jäljentäen kirjeitä. Scroogella oli pieni tuli, mutta Bobin tuli oli niin paljon pienempi, että se näytti vain yhdeltä hiilenpalalta. Bob ei voinut lisätä hiiliä, koska Scrooge piti hiililaatikkoa omassa huoneessaan. Joten Bob yritti lämmittää itseään kynttilällä, mutta se ei auttanut paljon. 'Hyvää joulua, setä! Jumala siunatkoon!' huusi iloinen ääni. Se oli Scroogen veljenpoika Fred, joka oli tullut käymään. Hänen kasvonsa olivat punaiset kylmästä, ja hänen silmänsä loistivat onnesta. 'Pah!' sanoi Scrooge. 'Humpuukia!' 'Joulu humpuukia, setä?' sanoi Fred. 'Et varmaan tarkoita sitä.' 'Tarkoitan,' sanoi Scrooge. 'Miksi sinun pitäisi olla iloinen? Olet tarpeeksi köyhä.' 'Miksi sinun pitäisi olla surullinen?' vastasi Fred. 'Olet tarpeeksi rikas.' Scrooge ei keksinyt mitään parempaa sanottavaa, joten hän sanoi taas 'Pah!', ja sitten 'Humpuukia!' 'Älä ole vihainen, setä,' sanoi Fred. 'Tule syömään kanssamme huomenna.' 'Miksi menit naimisiin?' kysyi Scrooge. 'Koska rakastuin,' vastasi Fred. 'Rakkaus!' sanoi Scrooge inhoten. 'Hyvää iltapäivää!' 'En halua sinulta mitään,' sanoi Fred. 'Miksi emme voi olla ystäviä?' 'Hyvää iltapäivää,' sanoi Scrooge kylmästi. 'Hyvää joulua, setä,' sanoi Fred ja lähti toimistosta hymyillen. Kun Fred lähti, kaksi herraa astui sisään. He keräsivät rahaa köyhille. 'Tähän juhlalliseen aikaan vuodesta,' sanoi toinen heistä, 'meidän tulisi auttaa niitä, jotka kärsivät.' 'Eikö vankiloita ole?' kysyi Scrooge. 'Eikö köyhille ole työtaloja?' 'Monet mieluummin kuolisivat kuin menisivät noihin paikkoihin,' sanoi herra. 'Jos he mieluummin kuolevat, heidän pitäisi tehdä niin,' sanoi Scrooge, 'ja vähentää liikaväestöä.' Kaksi herraa lähti, järkyttyneinä hänen sanoistaan. Viimein oli aika sulkea toimisto. 'Haluat kai koko huomisen päivän vapaaksi?' Scrooge sanoi Bobille. 'Jos se sopii, herra,' sanoi Bob. 'Se ei sovi,' sanoi Scrooge, 'eikä se ole reilua. Mutta kai sinun täytyy saada koko päivä.' 'Ole sitäkin aikaisemmin täällä seuraavana aamuna!' Bob lupasi ja lähti nopeasti viettämään jouluaattoa perheensä kanssa. Scrooge söi illallisensa yksin tavallisessa pimeässä majatalossaan. Sitten hän meni kotiin kylmiin, tyhjiin huoneisiinsa. Ne olivat kerran kuuluneet hänen kuolleelle kumppanilleen, Marleylle. Rakennus oli vanha ja pimeä, ja tänä iltana se vaikutti tavallista synkemmältä. Kun Scrooge laittoi avaimensa oveen, hän katsoi ovenkoputtajaa. Se oli vain tavallinen koputtaja, mutta yhtäkkiä se muuttui. Scrooge näki Marleyn kasvot koputtajassa, jotka hehkuivat aavemaisessa valossa. Se ei ollut vihainen, mutta se katsoi Scroogea aavemaiset silmälasit otsalle nostettuna. Sitten siitä tuli taas koputtaja. Scrooge säpsähti, mutta sanoi 'Humpuukia!' ja meni sisään. Hän käveli pimeitä portaita ylös huoneisiinsa. Hän katsoi huolellisesti ympärilleen, mutta kaikki vaikutti normaalilta. Scrooge lukitsi itsensä sisään ja istuutui pienen tulensa ääreen. Yhtäkkiä vanha kello huoneessa alkoi soida. Sitten jokainen kello talossa alkoi soida. Kellot lakkasivat, ja sitten kuului kolinaa syvältä alhaalta. Se kuulosti kuin kettinkejä vedettäisiin lattiaa pitkin. Ääni tuli lähemmäs ja lähemmäs, portaita ylös, suoraan hänen oveaan kohti. 'Se on yhä humpuukia!' sanoi Scrooge, mutta hänen äänensä värisi. Ovi lennähti auki pamauksen kera, ja aave kulki sen läpi. Se oli Marleyn aave, kääriytynyt raskaisiin ketjuihin. Ketjut oli tehty kassakirjuista, avaimista, riippulukoista, kirjanpidoista ja raskaista teräskukkaroista. Scrooge näki suoraan aaveen ruumiin läpi. 'Kuka sinä olet?' kysyi Scrooge. 'Kysy minulta, kuka minä olin,' vastasi aave. 'Kuka sinä sitten olit?' sanoi Scrooge. 'Eläessäni olin kumppanisi, Jacob Marley.' 'Voitko istua?' kysyi Scrooge katsoen häntä epäilevästi. 'Voin,' sanoi aave ja istuutui tuolille Scroogea vastapäätä. 'Sinä et usko minuun,' sanoi aave. 'En usko,' sanoi Scrooge. 'Saatat olla pala sulattamatonta naudanlihaa tai pala pilaantunutta juustoa.' Tähän aave päästi kauhean huudon ja ravisteli ketjujaan. Scrooge putosi polvilleen kauhusta. 'Armoa!' hän huusi. 'Miksi vaivaat minua?' 'Kannan ketjua, jonka tein eläessäni,' vastasi aave. 'Tein sen lenkki lenkiltä, metri metriltä, vuosien ahneuden aikana.' 'Tiedätkö kantamasi ketjun painon?' kysyi aave. 'Se oli yhtä raskas kuin tämä seitsemän vuotta sitten, ja olet työstänyt sitä sen jälkeen.' Scrooge vapisi ja katsoi lattiaa odottaen näkevänsä ketjut itsensä ympärillä. 'Mutta sinä olit aina hyvä liikemies, Jacob,' sanoi Scrooge heikosti. 'Liiketoiminta!' huusi aave vääntelleen käsiään. 'Ihmiskunta oli minun tehtäväni! Hyväntekeväisyys, armo ja ystävällisyys olivat minun tehtäväni!' 'Olen täällä tänä iltana varoittamassa sinua,' sanoi aave. 'Sinulla on yksi mahdollisuus paeta kohtaloltani.' 'Kolme henkeä tulee kummittelemaan sinua,' sanoi Marleyn aave. 'Onko tämä se mahdollisuus, jonka mainitsit?' kysyi Scrooge. 'En taida haluta.' 'Ilman heidän vierailujaan et voi toivoa välttäväsi tietäni,' sanoi aave. 'Odota ensimmäistä kun kello lyö yhden.' Aave käveli takaperin ikkunaa kohti, joka avautui itsestään. Kun se kulki läpi, Scrooge kuuli monia ääniä itkemässä yöilmassa. Hän katsoi ulos ja näki satoja aaveita, kaikki kantaen ketjuja kuten Marley. He itkivät, koska eivät enää voineet auttaa eläviä. Scrooge sulki ikkunan ja meni suoraan nukkumaan. Hän nukahti heti, uupuneena ja peloissaan siitä, mitä oli tulossa.
B1Chapter 1 / 5860 words103 sentences
Ensimmäinen laulu: Marleyn haamu
Chapter 1 · Joululaulu · B1 Finnish. Tip: Click on any word while reading to see its translation. Take your time with each chapter and review the vocabulary before moving on.
Chapter Summary
Tapaamme Ebenezer Scroogen, kylmän ja saituri miehen, joka vihaa joulua. Jouluaattona häntä tulee tapaamaan kuolleen liikekumppaninsa Jacob Marleyn haamu, joka varoittaa häntä, että kolme henkeä tulee auttamaan häntä muuttumaan.
1 / 103
🇫🇮Suomi→🇬🇧English
Linked wordUnderlined wordOther words
Comprehension Questions
4 questions
1
Kuinka kauan Jacob Marley oli ollut kuolleena tarinan alkaessa?
2
Kuka vieraili Scroogen toimistossa jouluaattona?
3
Mitä Marleyn haamu kantoi, mikä edusti hänen syntejään?
4